Browsing: Ilmiöt

Paha BYOD – paljon puhetta, vähän villoja

Lomien jälkeen näyttää jälleen nostaneen päätään  BYOD-kirjoittelu, jonka ytimenä tuntuu olevan se, että BYOD on pahasta. Ja se paha ilmenee monessa muodossa.  Käyttäjät valittavat, kustannukset räjähtävät (jopa 48%..), tietoturva vuotaa, CIO:n rooli rapistuu jne jne.

Näitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä kirjoituksien tarkoitusperiä. Ymmärrän täysin sen, että konsultit  haluavat myydä palveluita. CIO:t pelotellaan hankkimaan ratkaisuja joilla BYOD-käyttäjä pakotetaan tyhmentämään älypuhelimensa. Tapasin vähän aikaa sitten konsultin joka kehui saaneensa yleisimmät älypuhelimet sellaiseen tilaan, jossa käyttäjät eivät voi asentaa omia sovelluksia. Hienoa. Todella hienoa. Käyttäjät kiittävät! Kaiken tämän ymmärtää, kun halutaan myydä tarpeettomia palveluita ihmisille jotka eivät paremmasta tajua.  Mutta se ihmetyttää, että tämäntyyppistä pelottelua harrastavat myös tahot joiden arviointikykyyn olen oppinut luottamaan.

Toimin isohkon yrityksen CIO:na ja haluaisin kysyä: hyvät veljet ja sisaret, arvon kolleegat, oletteko te joukkohysterian uhreja?

Minun kokemukseni BYOD:sta ovat täysin toisenlaisia kuin artikkelien väitteet. Alkaen siitä, että vihaiset käyttäjät vaativat tukea omalle laitteelleen jota IT:n viaton tukihenkilö ei tunne. Tässä kannattaa muistaa pari reaalimaailman faktaa:

  • käyttäjä on valinnut sen laitteen itse ja joissain tapauksessa myös maksanut siitä. En ole tavannut sellaista käyttäjää joka ottaisi yhteyttä ja moittisi itse valitsemaansa laitetta vaatien sille poikkeavaa tukea.
  • oikeassa elämässä käyttäjien valinnat pyörivät todella pienessä joukossa mobiileja päätelaitteita. Käytännössä ne ovat Iphone, Ipad ja muutama Samsungin laite. Joskus jopa muutama Lumia. Jos IT ei näitä osaa tukea niin sitten kannattaa miettiä osaamisen ja tarpeiden kohtaamista jo vähän kauempaa.
  • mikä tekee sen yrityksen tuoman tollopuhelimen (erotuksena älypuhelimesta) turvallisemmaksi? Käyttäjän toiminta ovat kuitenkin ratkaisevia tietoturvan kannalta, ei se millä tavoin kapula on miinoitettu tarpeettomilla tyhmennysohjelmilla.
  • tuntemissani BYOD-tapauksissa kustannukset ovat romahtaneet, ei räjähtäneet. Tämä johtuu käytännössä siitä, että tuen tarve käyttäjän itse valitsemille laitteille on selkeästi pienempi kuin yrityksen tarjoamille. Voisi yleistää, että käyttäjän valitsemien laitteiden tukitarve on olematon.

Väitän aivan vakavissani, että suurin osa BYOD-kirjoittelusta on täyttä soopaa. Ja jokainen joka asiaa vähän laajemmin pohtii ymmärtää sen. Kaiken keskiössä on tapa jolla BYOD tuodaan yritykseen. Käyttäjille täytyy tehdä selväksi se, että jos valitset itse laitteen joudut tukemaan itse sitä. Ja jos valitset yrityksen laitteen sisältyy siihen tuki. Käyttäjille pitää myös määrittää joukko tietoturvallisen käytön perusasetuksia, kuten näyttölukitukset jne.

Uskon myös, että osan kirjoittelusta aiheuttaa se, että IT-organisaation rooli muuttuu BYOD:n myötä. IT-työläiset pelkäävät tilannetta jossa he eivät voi kontrolloida kaikkea ja sanella käyttäjille ratkaisuja.  Tätä ei voi kommentoida muuten kuin toteamalla, että tervetuloa tälle vuosisadalle.

{ Comments are closed }

Mobiilistrategiaa..

Intouduin taas yhden innostuneen ihmisen kanssa debattiin. Hän oli sitä mieltä, että yrityksellä pitää olla mobiilistrategia jotta se voisi palvella asiakkaitansa. No, minä olin eri mieltä. Kyse on kylläkin semantiikasta. Väitän, että yrityksellä pitää olla strategia siitä miten se kohtaa asiakkaansa. Ja siinä pitäisi olla mietitty mitä palveluita asiakkaille tarjotaan, missä tilanteissa niitä käytetään ja miten niiden ulottuville päästään.

Ajatus siitä, että yrityksellä olisi strategia ja sitten mobiilistrategia on omituinen. Tämä on so-last-season-ajattelua. Vielä muutama vuosi sitten mobiiliratkaisut olivat outoja ja omituisia. Ja niiden aikaansaamista juhlittiin ja kuunneltiin Googlen seminaaripuheenvuoroja joissa kerrottiin että ‘mobiiliselaaminen on kasvanut 180%’. Jee! Mahtavaa. Kun lähtötilanne on 1% ja siihen tulee 180% on sen jälkeen tuloksena numero joka on vieläkin aika pieni. Ja se, että mobiiliprojektit olivat omituisia ja erikoisia oli tavallaan hienoa.

Mutta kaikki tämä on aikaa entistä. Nykyään ‘mobiiliprojektit’ ovat harvinaisia. Projektit joissa on mukana ‘mobiilikomponentti’ kaiken muun lisäksi ovat yleisiä. Käytännössä kaikki projektit tehdään niin, että ratkaisut toimivat sekä verkossa, mobiilissa että muilla kanavilla. Mitkä sitten parhaiten toteuttavat sitä asiakkaan kohtaamisen strategiaa. Jos vielä jotain muuta tekee on hän jäänyt junasta. Erillisten mobiiliprojektien aika meni jo. ‘Mobiiliselaamisen’ käsite on myöskin aikansa elänyt. Maailmassa jossa on mobiilisovelluksia (tarkoittaen appseja yms.) ja kaikenlaisia mobiili-integroituja-palveluita on käsite selaaminen onneton. Verkon kautta tapahtuvien asiakaskohtaamisista tapahtuu mobiilipäätelaitteiden kautta n. 23%. Tuo numero on eräästä kuluttaja-intensiivisestä palvelusta ja se kasvaa koko ajan. Se on viisinkertaistunut vuodessa.

Mobiili ei enää ole saari.

Olin viime talvena puhumassa eräässä mobiilipalveluseminaarissa. Seminaarin jälkeen tuli yksi kuulijoista juttelemaan. Hän kertoi, että olin pelastanut hänet tekemästä ‘Iphone-strategiaa’ työpaikallansa. Taisin tehdä päivän hyvän työn.

{ Comments are closed }

Linkedin : miksi, voi miksi…

Olen välttänyt tähän päivään asti Linkediniä. Ehkä on rehellistä sanoa kuin ruttoa. Kun se ensimmäinen kutsu pullahti postilaatikkooni n. v 2004 en keksinyt mitään järkevää käyttöä sille, pystyin pitämään yhteyttä tuttuihin muutenkin. Koin tietokoneen avulla pidetyn yhteyden ‘köyhempänä’ ja muutenkin vierastin koko ajatusta. Matkan varrella minua on moneen kertaan toivottu liittymään, mutta olen selvinnyt ilmankin. Mutta mikään ei kestä ikuisesti, aloin erään sattuman takia etsimään vanhaa kaveriani. Hän oli kadonnut täydellisesti ja vaikka miten luovasti käytin googlea ei herraa löytynyt. Viimeisenä oljenkortena rekisteröidyin Linkediniin, tarkoituksena vain nopeasti vilkaista ja sitten sulkea tunnus.

Muutama minuuttia myöhemmin ymmärsin että tilanne vastasi Caesarin tilannetta Rubicon-joen ylityksen yhteydessä (tämä on se kuuluisa arpa on heitetty..). Hetken kuluessa olin saanut ensimmäiset connect-pyynnöt ja ymmärsin että niihin vastaamisen näkyivät pyyntöjen tekijöiden verkostolle. Jolloin en voi enää asiallisesti kieltäytyä tuttujen pyynnöstä.  Tässä voikin sitten pikakelata n. 24h eteenpäin ja tämän hetken tilanne on se, että näitä kytkentöjä on n. 200 ja verkostoista tulee jatkuvasti lisää pyyntöjä. Ja nyt alkaa näkymään se, että pyynnöt tulevat ihmisiltä joita en ole koskaan tavannut.

Eli tässä sitten ollaan. Olen uponnut kylmään syksyiseen järveen ja jumiutunut Linkedin-verkkoon. Okei – olen kyllä viisaampi kuin eilen, tässä on paljon hyvääkin. Päivitysten virta ruudussa on jatkuva. Ihmiset päivittävät uusia tehtäviään, kirjaavat osaamisiaan, vaihtavat kuviaan ja olen ‘kytkeytynyt’ monien vanhojen tuttujen kanssa ja saanut ison pinon tervetuliaistoivotuksia. Ihmiset hymyilevät, siis virtuaalisesti. On tässä siis puolensakin. Ihan oikeasti.

Mutta on tässä ongelmansakin. En halua reppuuni lisää tavaraa. Ajatus siitä, että palaverien jälkeen naputtelisin Linkedin-connect-pyyntöjä puolitutuista tuntuu vieraalta. Ja vaikka kuinka olisivat mukavia ihmisiä niin kaikki mikä tuo päivään lisää turhaa naputtelua on pahasta.  Homman pitäisi pysyä balanssissa, en ymmärrä miten muutamilla tutuilla riittää aikaa tämän lisäksi facebookille ja sitten vielä tweettaamiseen 10min välein. Missä välissä he tuottavat jotain lisäarvoa (tai vanhaikaisesti sanottuna tekevät työtä).

On kiva tavata tuttuja, vaikkakin näin näppäimistön kautta. Ja on oikeasti kiva kuulla viimeisimpiä uutisia. Mutta jos tämä alkaa pykimään unohdan koko värkin. Maailmassa on niin paljon mukavampaa puuhata ihan oikeiden ihmisten kanssa ihan oikeita asioita.

ps : joo – kaverin jäljet löytyivät. Hän näyttää pudonneen verkosta, tai siis kirjauksista päätellen hän ei enää ole työelämässä. Pitänee tavoitella yhteisiä kavereita ja kysyä jos joku tietäisi. Mukavaa tuttua on ilo tavoitella, ihan naamatusten 🙂

{ Comments are closed }