Browsing: Ostaminen

Kauhun tasapaino ja miksi sitä pitäisi välttää?

by Tuootal on 26.10.2013

Kirjoitin viime viikolla ajatuksia siitä, miksi kannattaa käyttää pieniä IT/Digi-toimijoita projekteissa jotka edellyttävät edelläkävijyyttä ja erottumista. Sain rutkasti palautetta ja suurin osa palautteesta oli varsin mukavaa. Kiitos siitä. Mutta muutama kommentti sai minut miettimään. Olisi ehkä sittenkin pitänyt kirjoittaa vielä pari riviä enemmän. Ajattelin että eihän kukaan itsestäänselvyyksiä halua lukea, mutta näemmä.. näemmä.. Otetaanpa siis pieni kertaus. Jotta ymmärrät mistä tässä on puhe kannattaa vilkaista kirjoitelma, löydät sen täältä.

Kommentit joita en käsittänyt olivat mallia ‘helppoahan sitä on ison asiakkaan rutistaa pieni toimittaja ja pakottaa tekemään mitä ylivoimainen asiakas haluaa’. Siis haloo? Mitä mahtaa asua kommentin kirjoittajan aivokopassa? Se pointti pienen käyttämisessä oli saada teetettyä jotain sellaista millä erottuu kilpailijoista. Joka siis jo määritelmänsä mukaisesti on sellaista mitä itse et osaa piirtää fläpille. Paino sillä, että ‘mitä itse et osaa piirtää fläpille’.

Isolla ja pienellä on iso ero

Se mikä jäi lukijan itsensä ymmärrettäväksi oli se, että erilaisia toimittajia pitää johtaa eri tavalla. Pientä toimijaa pitää ohjata niin, että ne vahvuudet joita siltä haetaan pääsevät esille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että toimittajalle pitää antaa liikkumavaraa projektissa. Jos haluat jotain uutta, sinun pitää antaa toimittajan keksiä jotain uutta.

Ostetettaessa tiukasti määriteltyä kokonaisuutta isolta toimittajalta on prosessi toisenlainen. Silloin kannattaa edetä normaalilla määritys-tarjouspyyntö-tarjous-sopimus-projekti-tarkennus-jne jne. reitillä. Tylsää, mutta useimmiten ennustettavaa. Käytännössä tätä mallia käytetään reaalimaailmassa niissäkin tilanteissa, joissa varsinainen systeemityö tehdään iteratiivisella tai sitä muistuttavalla tavalla. Isot projektit kannattaa AINA pilkkoa pieniksi vaiheiksi tai vähintäänkin virstanpylväillä erottaa eri kokonaisuudet. Ja isoista jutuista joudut kuitenkin tekemään sopimukset joissa on jonkinlainen toimituskokonaisuuden kuvaus. Jolloin jokaisessa projektissa päädytään jonkinasteiseen vesiputousmalliin, vaikka kuinka tekisi kipeää.

Projektinjohtoon tulen palaamaan projektinjohtoon myöhemmin. Se on niin tärkeä alue, että se ansaitsee oman kirjoituskokonaisuuden. Stay tuned (tai voihan sitä subscribe-nappulaakin käyttää).

Kauhun tasapaino on pahasta

Tässä päästäänkin sitten siihen pihviin. Pienen toimittajan kanssa pitää löytää sellainen toimintamalli jossa pienen edut pääsevät esille. Se tarkoittaa sitä, että sinun, asiakkaan, ei pidä kuristaa toimittajaa johonkin tiettyyn muottiin. Alunperinkin halusit jotain uutta. Jos ostat pieneltä samalla tapaa kuin mastodontilta et saa mitään uutta. Saat pienen mastodontin. Et voittanut.

Tärkeintä tässä on se, että kummankin osapuolen pitää päästä voittamaan. Ja jos pakotat pienen toimimaan kuin ison et voita. Ja ei yleensä pienikään. Eli ajattelemasi hieno win-win-asetelma muuttuu lose-lose:ksi. Tässä on mukana myös vanha viisaus vallan ja vastuun suhteesta. Jos kumppanilla ei ole valtaa, ei ole heillä myöskään vastuuta.

Ihan konkreettisesti kannattaa ainakin harkita seuraavia keinoja:

  • Anna kumppanille liikkumavaraa, odota heiltä omatoimisuutta
  • Toteumaperustainen veloitus tai sitten tavoitehinta (+ porkkanat)
  • Älä speksaa projektia tiukasti, anna toimittajan loistaa
  • Projektipalkkiot, sidottuna johonkin asiaan jota tavoittelet (näkyvyys, nopeus, …)
  • Tarjoa koko koneistosi tuki projektin tuloksien levittämiseen julkisuuteen
  • Referenssioikeus, toki tekstit tarkistaen kuten yleensä

Jos et edelläolevaa listaa ymmärrä, niin älä murehdi, kysy kokeneemmalta kaveriltasi. Aina kannattaa kysyä kaverilta. Kannattaa lisäksi muistaa se edellisen kirjoitelman huomio projektien pitämisestä pienenä. Tässäkin tilanteessa kannattaa varautua mahdolliseen epäonnistumiseen. Joten jotta et saa pahasti näpeillesi kannattaa pitää epäonnistuminen pienenä.

Bottomline

Anna pienelle toimittajalle liikkumavaraa, hyödynnä niitä hyviä ideoita ja apinan raivoa ongelmanratkaisussa. Vältä kauhun tasapainoa, sinulle riittää hyvin pelkkä tasapaino. Ja ihan oikeasti kannattaa käyttää sitä maalaisjärkeä.

{ Comments are closed }

Tabletit työelämässä, miksi homma ei rokkaa?

by Tuootal on 22.10.2013

Tableteista on ollut viime vuosina paljon puhetta ja kotikäytössä ne ovat lyöneet itsensä totaalisesti läpi. Mutta työelämässä homma ei ole edennyt ollenkaan samaa vauhtia. Miksi? Onko vikana tylsä CIO, tarkka CEO vai nuuka CFO. Vai CTO joka ei vaan ymmärrä? Oikeasti ei kukaan edellisistä.

Minulla oli ilo ja kunnia osallistua Microsoftin uuden Surface-malliston Suomen julkistustilaisuuteen 21.10.2013. Tunnelma oli katossa, esittelijät osaavia ja mikä tärkeintä uudistetut tabletit olivat hienoja. Jopa niinkin paljon että teki mieli painaa vertauskuvallista ‘siirrä ostoskoriin’-nappulaa.

Tilaisuus nosti mieleeni koko joukon viime vuosien tablettipilotteja. Olen ollut näitä näkemässä eri yhteyksissä. Aikuisten oikeasti fanitan tabletin liikkuvuutta ja useimpien sovellusten käytettävyyttä. Useimmat pilotit ovat olleet teknisellä tasolla onnistuneita. Siis tabletit ovat oikeasti toimivia, mutta .. mutta. Jotain on jäänyt uupumaan. Lähes kaikki pilotit ovat päätyneet siihen että viattomat koekaniinit (ne jotka siis tekevät ihan oikeaa työtä) ovat tiedustelleet että saisiko tähän näppäimistön?

Näppäimistön?

Häh? Siis näppäimistön? Tabletti jossa on näppäimistö on jonkinlainen tabletin antiteesi. Kun koko tabletin perusidea pyörii litteän laudan jossa ei ole näppäimistöä ympärillä niin miksi käyttäjät sitten haluavat sen? Tyypillisesti syynä on se, että työntekijät tarvitsevat näppäimistöä työn tekemiseen. Ja se taas johtuu siitä, että tabletin kautta pyöritetään sitä vanhahtavaa ERP:iä (tai muuta toiminnanohjausjärjestelmää tms.) joka on suunniteltu näppäimistö-hiiri-näyttö-aikakaudella. Ja siinä ei ole mitään peruspahaa, aika vaan on mennyt eteenpäin ja jos tänään vastaavia juttuja rakennettaisiin tehtäisiin ne todennäköisesti toisin.

Jotta tabletit pääsisivät oikeasti yleistymään tarvitaan uuden sukupolven yritysohjelmistoja. Niitä joissa sekä käyttöliittymä on oikeasti tablettiyhteensopiva. Muutamia wannabe-tabletti-sovelluksia käyttäneenä voin vakuuttaa että pelkkä pintaremppa ei riitä. Elviskään ei käytä jouhevasti hiiren kakkosnäppäin-alasvetovalikko-hässäköitä jotka on tunkattu muka-tablet-käyttöön. Ei onnistu, varsinkaan jos käyttäjällä sattuu olemaan kiire. Ja ajatus siitä, että käyttäjä retuuttaa mukana tablettia+irtonäppäimistöä ja juostessaan toimipaikan käytäviä kirjoittelisi näppärästi on kuollut. Ihan oikeasti kuollut, ei edes zombi.

Kannattaisin ihan vilpittömästi yrityssovellusten tekijöitä ottamaan lusikan kauniseen käteen ja yhdessä tablettikauppiaiden kanssa miettimään sitä käytettävyyttä. Ei se kirpaise kuin kerran. Se, että kuolet hitaasti pois markkinoilta kirpaisee paljon enemmän.

Tätä miettiessä kannattaa lukea toinen kirjoitelmani mobiilistrategiasta. Se sivuaa asiaa toisesta kulmasta.

Raha

Ja sitten se toinen juttu.  Yrityksissä yleensä ollaan aika maanläheisiä. Jos työntekijä tarvitsee läppärin on hänelle sellainen hankittava. Se maksaa kanavasta, mallista, käyttötarpeesta jne. riippuen jotain 500-1500 eur välillä. Ja lisenssit päälle. Tämä tottakai olettaen, että läppäri on välttämätön. On vielä paljon sellaista työtä josta selvitään hyvin pöytäkoneella. Ihan oikeasti näitäkin on vielä reaalimaailmassa.

Tabletti tuo tähän oman ongelmansa. Jos tabletti ei korvaa sitä läppäriä tulee edellisen hintalapun päälle lisähinta tabletista (300-1000 eur). Ja eikä tässä kaikki, jos olet sössinyt EA-sopimuksesi ja sitonut MS-lisenssit laitteisiin tulee Microsoftin suunnasta lisähintaa toisesta toimistosovelluslisenssistä.

Ainoa reitti välttää tuplakustannukset on saada tabletti niin fiksuksi, että se oikeasti korvaa läppärin. Microsoftin uudet tabletit (siis ne Surface Pro 2-mallit) ovat askel oikeaan suuntaan. Näissä näkyi olevan telakointimahdollisuus kiinteine liitäntämahdollisuuksineen. Hienoa. Riittääkö tämä sinulle on sinun itsesi arvioitava. BYOD auttaa tässä, mutta vain jos työntekijä ottaa sen oman (= itse maksamansa) laitteen konttorille. Sitä ei aina tapahdu.

Korttipeli

Ja vielä viimeinen juttu joka terveydenhuollon maailmassa estää tehokkaasti tablettien leviämisen. Jotta terveyspalveluiden piirissä voisi käyttää tablettia pitää niihin saada sisäänrakennetuksi terveydenhuollon toimikortin (aka. Valvira-kortti) lukulaite. Ja ajatus siitä, että se liitetään USB-johdolla ei oikein toimi. Vaikka kuinka haluaisi olla optimisti. Jos tätä ei ole niin sitten … Velvoite toimikortin käyttöön reseptikeskuksen käytössä on kirjattu lakiin. Sitä on todella vaikea kiertää. Käytännössä mahdotonta. Ellei laki muutu.

Bottomline

Tableteissa on paljon hyvää (jota en tässä lähtenyt kertaamaan, lue Tietoviikkosi / ITviikkosi), mutta jotta siitä hyvästä pääsisi nauttimaan työympäristössä tarvitaan vielä muutama pikkujuttu. Kaikki asiat kehittyvät oikeaan suuntaan, mutta perille on vielä matkaa.

{ Comments are closed }