Browsing: Myyminen

Miksi verkkokaupan ja myymälän yhdistäminen on niin vaikeaa?

Viimeisen vuoden aikana on tullut iso joukko uusia verkkokaupan ja myymälän yhdistäviä toimintamalleja laajempaan käyttöön. Näitä on ollut jo vuosia, ensimmäisenä kuluttajaelektroniikan alan toimijana taisi olla verkkokauppa.com ja nyttemmin niitä on useampia, Gigantti, Hobbyhall, Expert ja Mustapörssi. Mustapörssi nielaisi Koneboxin joka pohjimmiltaan taisi olla kopio eräästä toisesta toimijasta. Kaikkia näitä yhdistää se, että tuotteita on runsaasti esillä verkossa, myymälässä vähemmän.  Ja tilatessasi verkkokaupasta tuotteen voit hakea sen kaupasta. Tuntuu hienolta. Näin Internet helpottaa elämääsi ja voit käydä kaupassa kotonasi….

No joo

Ei oikeastaan. Tämänkin nimittäin voi sössiä komeasti. Minusta tuntuu, että se sössiminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Otetaanpa tähän historiallinen anekdootti. Olen kauan aikaa sitten käynyt Neuvostoliitossa. Ja siellä oli kauppaketju nimeltään Berjozka. Kauppa oli muuten ihan tavallinen, paitsi että siellä ei saanut käydä kuin turistit (= me) ja paikallisten valtarakenteiden edustajat. Paikalliset kansalaiset eivät saaneet käydä siellä kuin poikkeustapauksissa. Itse kaupassa asioiminen oli uskomaton kokemus. Homma meni suunnilleen niin, että

  1. katselit tuotteita ja valitsit mitä halusit
  2. menit yhdelle tiskille ja kerroit mitä haluat
  3. sait lapun
  4. menit lappu kourassa seuraavalle tiskille ja sait tuotteen ja lapun
  5. ja menit nämä laput ja tuote kädessä seuraavalle tiskille ja maksoit tuotteen
  6. kävelet ulos ihmetellen mihin kafkamaiseen byrokratiamyllyyn olet iskenyt pääsi

Otetaanpa pikakelausta 30v eteenpäin ja saavutaan Helsingin eteläreunaan elektroniikkakauppaan.

  1. katselet tuotteita (mahdollisesti jopa verkkokaupassa)
  2. teet tilauksen
  3. saavut kauppaan otat jonotusnumeron ja vuorollasi etenet tiskille
  4. selität asiasi ja saat käteesi suristimen
  5. pyörit ympyrää kaupassa, yleensä 15-30min
  6. suristin surisee ja siirryt seuraavaan jonoon
  7. jonotat siinä muiden onnellisten kanssa 15-30min
  8. muutama ihminen kiilaa jonon selittäen jotain lähtevästä laivasta
  9. vuorollasi ojennat suristimen tiskille ja odotat 5min saadaksesi tuotteen
  10. maksat tuotteen
  11. kävelet ulos ihmetellen mihin kafkamaiseen byrokratiamyllyyn olet iskenyt pääsi

Ei näin

Mitä näissä kaupoissa on erona? No – ainakin se, että nyt 30v jälkeen kauppaa pääsee turistien lisäksi myös paikalliset asukkaat. Berjozkassa niitä ei näkynyt. Toinen juttu on se, että Berjozkassa ei tarvinnut jonottaa. En kertaakaan nähnyt siellä kahta asiakasta enempää.

Ja tämä sössiminen ei koske pelkästään tätä nimenomaista kauppaa. Kilpailevan ketjun ’moderni hybridiverkkokauppa’ oli aivan yhtä häikäisevä. Heidän noutovarastonsa oli vain 150m kävelymatkan päässä kassalta. Tuli kylmä kävellessä, perille pääsi vain ulkokautta, vaikka tiski olisi ollut sisälläkin. Mutta siellä ei hoideta tuotteiden hakua verkko-ostoksissa, vain tuotteita koskevia kysymyksiä…..

Ihan vakavissaan; olenko jotenkin erilainen, vai onko tässä jotain oikeasti tyhmää? Kuka onneton kuvittelee että asiakas haluaa jonottaa kolmelle eri tiskille saadakseen sen tuotteen kouraansa? Ymmärtäisin jos kyseessä olisi joku harvinainen tuote, mutta myymälöissä on oikeasti vain perus-perustuotteet. Heti kun mennään monimutkaisempaan tavaraan, kuten USB3.0-hubiin tarvitaan varastotilaus.

Ei toimi. Ei toimi ollenkaan. Kun kävin Berjozkassa nauroimme kavereiden kanssa sitä, miten järkyttävän monimutkaiseksi homma on tehty. Ja nyt me ollaan itse tehty se vielä vaikeammaksi. Kuka täysijärkinen voi väittää että tämä on jotenkin hienoa ja toimivaa?

Antaisin hybridiverkkokauppojen rakentajille pari ilmaista neuvoa, ihan silläkin riskillä että tiedän että näissä työskentelee ihan päteviä ihmisiä.

  1. Ajatelkaa asiakasta
  2. Tehkää ostaminen helpoksi
  3. Poistakaa jonottaminen, se on tyhmää
  4. Älkää rankaisko asiakasta siitä, että hän haluaa ostaa jotain mitä ei löydy hyllystä
  5. Tunkekaa ne ******* suristimet *******.

Bottomline

Arvosta asiakastasi niin asiakas arvostaa sinua. Ja jos et arvosta, niin kyllä joku toinen kauppias arvostaa. Kannattaa muistaa, että huono asiakaskokemus muistetaan paljon paremmin kuin hyvä. Ja että verkkokaupan asiakas voi ihan oikeasti karata toiseen kauppaan jos homma ei toimi.

Jk. Tähän on olemassa jatko-osa.

{ Comments are closed }

Osa 2. Prosesseihin sitouttaminen on ….

Ensinnäkin, kiitokset kaikille heille jotka kommentoivat kirjoitustani ihmisten sitouttamisesta. Palautteen määrä sai nöyräksi. Ja todisti väitteeni siitä, että IT-teollisuudella on opittavaa. Kuten edellisessä osassa väitin, ihmiset ovat älykkäitä ja osaavat vaatia. On aika kasaria olettaa, että ihmiset ovat vaan … käyttäjiä. Käyttäjät tekevät valintoja ja päätöksiä. Ja heitä pitää arvostaa. Jos et tätä usko tai ymmärrä niin ei se mitään. Muut ymmärtävät ja sinä voit muuttaa jurassic parkkiin, siellä on tilaa.

Kirjoituksessa keskityin käyttöliittymän merkitykseen käyttäjälle. Ja muutamissa kommenteissa kysyttiin prosessien merkitystä. Siis, palvelu/sovellus on osa prosessia. Väite joka minulle esitettiin on, että prosessiin sitouttaminen on jaloa, vaikka sovellus olisikin kökkö. Hmmm… Kiehtovaa, tätähän pitää pohtia.

Väitän, että sovelluksilla, palveluilla ja prosesseilla ei ole suuremmin eroa. Käyttäjät ovat fiksuja, jos kokonaisuus on kökkö niin se on kökkö. Se, että tavoitellaanko sillä korkeampia asioita ei juurikaan muuta tilannetta.

Ulkoilutetaanko vähän ajatuksia?

Tähän sopii historiallinen tarina. Kauan aikaa sitten minulla oli kunnia työskennellä suomalaisen IT-teollisuuden grand old manin, Esa Korvenmaan kanssa. Olimme ottamassa käyttöön uutta myyntiprosessia ja CRM-järjestelmää. Esa ällistytti kaikki toteamalla että prosessidokumentaatio on sitten salainen, eikä sitä näytetä myyjille. Ei siis paperilla, tiedostona eikä Intrassa. Erittäin tiivis viestinnällinen peruspaketti kylläkin, mutta varsinainen dokumentaatio pidettiin piilossa.

Aika erikoista?

Jep, niinpä. Minulla kesti muutaman hetken ennenkuin ymmärsin perustelut. Jos prosessidokumentaatio jaetaan:

  1. Saavat organisaation kyynikot siitä keppihevosen jolla perustelevat sen jättämisen noudattamatta
  2. Ja ne, jotka muutenkin toimivat ’kiltisti’ kahlaavat prosessipaperit läpi ja tuhertavat niiden kanssa loputtomiin

Eli pitämällä prosessipahvit kaapissa pakotetaan käyttäjät toimimaan sen varassa mikä on näkyvää. ts. noudattamaan järjestelmää joka ohjaa prosessin mukaiseen toimintaan. Eikä puuttumaan prosessipapereihin. Ja idean toteutus pakottaa tekemään CRM:n sellaiseksi, että se toimii ohjaavasti.

Mikä on myyjälle olennaista? Kaupan saaminen. CRM on apuväline tiedon jakamiseen ja myyntikoneiston ohjaamiseen ja seurantaan.  Mutta vain apuväline. Prosessi ja sen jalkauttaminen on toissijaista, kauppa on ensisijaista. Aikuisten oikeasti, ei myyjää pidä kiinnostaa myyntiprosessi. Myyjän pitää innostua asiakkaan tapaamisesta ja liidien jalostamisesta kaupaksi. Jokainen paperi myyjän ja asiakkaan välissä on pahasta.

Esan idea on nerokas. Ja Esan tapa lähestyä ongelmaa on nerokas. Eli sen sijaan, että pähkitään sitä miten prosessi saadaan viestittyä rakennetaan koneisto niin ettei sitä tarvitse viestiä.

Kökköjen prosessien sitouttaminen on ….

Edelleenkin, aivan kuten palveluissa. Jos prosessi on kökkö on työntekijöiden sitouttaminen siihen kiusantekoa. Prosesseihin pätevät aivan samat lainalaisuudet kuin palveluihin. Kökkö on kökkö, eikä ihmisten suhtautuminen muutu mitenkään vaikka siihen leipoisi millaisen ’juurruttamisprojektin’ päälle. Paraskaan ’muutosvastarinnan käsittelymalli’ ei saa ihmistä ymmärtämään järkyttävää prosessia. Jos otetaan käyttöön kökköä prosessia tukevaa kökköä palvelua on lopputulos jotain … joskus sanat eivät riitä.

Joskus auttaa kun rehellisesti kertoo sen, miksi prosessissa on kömpelyyksiä. Vaikkapa, aiempaan matkalaskujärjestelmän prosessiin liittyen, kerrotaan rehellisesti työntekijöille, että verottaja edellyttää taksikuittiin kirjattavaksi että se on taksikuitti. Vaikka järjestelmä sen muutenkin tietäisi. Mutta silloin joku saattaa kysyä että miksi sama tieto pitää kirjoittaa useaan kertaan… Ja miksi käyttäjän pitää kirjoittaa?

Prosessien ja niitä tukevien palvelujen pitää tuottaa jotain, ei olla musta aukko johon organisaation ilo ja into toimia varsinaisen tavoitteen vuoksi uppoaa. Aivan sama idea kuin palvelutaseessa.

Muutama vinkki joilla pääsee pitkälle:

  • Kuuntele ihmisiä. He ovat fiksuja, heillä on usein hyviä ideoita
  • Ole rehellinen. Jos prosessiin on ihan pakko iskeä joku älyttömyys kerro ihmisille syy siihen.
  • Tee prosesseista mahdollisimman yksinkertaisia ja lyhyitä
  • Vältä sitä, että mallinnat prosessin organisaation kautta. Varsinkin sellaiset lauseet, joissa sanotaan ’tässä prosessi koukkaan sille-ja-sille, jotta he pysyvät tietoisina’ ovat ääliömäisiä
  • Jos teet virheen niin tunnusta ja korjaa se

Sanoinko jo, että kuuntele ihmisiä? Hyvä. Kuuntelua ei ole koskaan liikaa.

Bottomline

Käytä omia aivojasi. Ajattele itse ja käytä niitä korvia. Voit kuulla hyviä ideoita. Kököt prosessit ovat kökköjä prosesseja eikä ketään ei saisi sitouttaa tyhmyyteen. Prosesseissa korostuu se, että pitää keskittyä olennaiseen. Kaiken pitää palvella ihmistä, eikä koneistoa. Ja lopuksi – älä ole jotain ismiä toittovan konsultin keppihevonen.

Jk. Oletko koskaan ajatellut, että prosessin/palvelun suunnitteleminen ei saa lähteä siitä olettamasta että suunnittelija käyttää valta-asemaa työn tekijää kohtaan? Työn tekijä on prosessin ‘asiakas’. Asiakas on aina oikeassa. Aina.

{ Comments are closed }

Myymisestä, jälleen…


Olen jo pariin kertaan kirjoittanut myymisen jalosta taidosta (kts. vaikka tämä ja tämä). Tai oikeastaan sen puutteesta. Kun on myymisen kohteena pääsee aivan liian usein kokemaan sellaista myymisen taitoa että siitä tekee mieli kertoa muillekin. Alla on tiivistelmä eräästä intomielisestä myyntipuhelusta jonka kohteeksi pääsin perjantaina. Soittaja oli tavoitellut jo lukuisia kertoja ja aloin epäillä että hänellä olisi jotain ihan oikeaa asiaa.

reiska : Mitenkäs päivä on mennyt ja puhunko IT-asioista päättävän tahon kanssa?
minä : Jep, tässä sitä ollaan
reiska : Meillä ACNE Oy:ssä ollaan panostettu SAP-ratkaisujen kehittämiseen ja niiden raportointiratkaisujen tuottamiseen kriittisiin liiketoimintatarpeisiin ja niiden täyttämiseen koska ne on tosi tärkeitä varsinkin teidänkaltaisille alan ammattilaisille joiden aika on tosi tärkeää ja <blaah blaah> ja siksi me haluttaisiin tavata teidät.
minä : Jaa, meillä ei ole SAP-ratkaisuja käytössä
reiska : Hmm.. No ei se haittaa, meidän ratkaisuja voidaan käyttää myös muidenkin ERP:ien kanssa koska ne on tärkeitä <blaah blaah> tavata teidät?
minä : Jaa, ei meillä ole oikeastaan ERP:iäkään. Me ollaan terveyspalveluyritys. Me käytetään potilastietojärjestelmiä.
reiska : No okei, voitaisiinko <blaah blaah> me siltikin tavata teidät? Me voitaisiin keksiä mitä meillä olisi tarjottavana teille?
minä : Ei, koska keskustelu ei voi oikeastaan johtaa mihinkään. Hyvää jatkoa.

Mikäköhän näissä on vikana? Luulisi että tämäkin sankari olisi ymmärtänyt ottaa selvää kohteensa muutamasta parametristä:

  1. toimiala
  2. emme käytä SAP:ia
  3. meillä on raportointijärjestelmä johon olemme tyytyväisiä

Kaikki nuo  jutut olisivat olleet löydettävissä aika helposti minuutin googlaamisella. Mutta enemmän minua jäi vaivaamaan se, että hän ei ollut selvästikään ymmärtänyt myymäänsä palvelua. Luulen tuntevani SAP:n ainakin pintapuolisesti. Uskoisin, että jos ACNE Oy on keskittynyt myymään SAP-ratkaisujen raportointipalveluita ei silloin kannata vaihtaa sanoman kärkeä melkein kesken lausetta ja vielä luulla että asiakas uskoo osaamiseenne.

Esittäisin kainon toiveen myyntijohtajille. Ennenkuin otatte yritysrekistereistä soittolistoja tietohallintojohtajille miettikää pari juttua:

  • Mitä myytte? Onko ratkaisu sellainen, että se voisi kiinnostaa.  Pelkkä ‘me tehdään raportointia’ ei lämmitä. Ihan oikeasti pitää olla jotain joka kiinnostaa.
  • Kenelle myytte? Onko asiakas sellainen, että voisi edes teoriassa olla kiinnostunut ratkaisusta? Tai että asiakkaan toimialalla voidaan yleensä käyttää tarjoamaasi ratkaisua?
  • Voiko asiakas edes teoriassa ostaa ratkaisun? Onko asiakas ostanut jo myymääsi vastaavaa palvelua? Tai tehnyt äsken sopimuksen samasta jutusta? Google on ystäväsi.
  • Millä tavalla myytte? Onko myyntikoneenne valmennettu niin, että kauppa yleensä voi syntyä? Onko sen kärki sellainen, että soittaja osaa selittää sen edes auttavasti? Tai edes tietää suunnilleen mistä puhuu?

Yleensäkin kannattaa kokeilla harjoittelua ja valmennusta. Vaikka ihan malliin ‘kokeillaans nyt jos sä vaikka soittaisit mulle’?

Ostaisitko itse ACNE Oy:n raportointipalveluita?

{ Comments are closed }

Vielä myymisestä… miten tavoitan ihmisen

Vielä jatkoa myynnin teemasta liittyen Management Eventsin kasvutilaisuuteen 2.10.2013. Seuraava kommentti koskee ainakin IT-alan asiakkaita, mutta todennäköisesti muitakin. Ja rajoittuen vain siihen kohtaan kun asiakasta vielä tavoitellaan.  Minua hämmästyttää ihan oikeasti se, että on olemassa legenda jonka mukaan puhelin olisi kätevä keino tavoitella asiakasta. No, nythän on niin, että jos tavoitellaan ihmistä joka on aktiivisesti töissä on hän todennäköisesti palaverissa. Palaverissa puhelimeen vastaaminen on epäkohteliasta. Mikäli asiakas vastaisi puhelimeen olisi hän epäkohtelias. Okei – sitten kuluu aikaa ja kotia kohti ajellessa on puhelimessa joukko tuntemattomia numeroita jotka ovat tavoitelleet keskellä palavereita. Näihin ei kukaan itseään kunnioittava ihminen soita takaisin. Siellä on kuitenkin se kaveri joka haluaa myydä muistitikkuja/konesalikouruja/varainhallintapalveluita/… Alla meikäläisen normikalenteri. Jos onnistuu soittamaan tuohon vapaaseen aukkoon torstaina niin onneksi olkoon. Sitten ehkä vastaan tuntemattomaan numeroon.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan sähköpostia. Siis ihan oikeasti. Melkein kaikki lukevat melkein kaikki postit. Ainakin jos ne ovat ihmisen lähettämiä ja jos otsikossa on jotain sellaista joka erottaa postin roskapostista. Roskapostia ovat kaikki massapostitukset. Eli kirjoita järkevä sähköposti. Se toimii huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä.

Jos taas tavoitat puhelimella isomman yrityksen johtajan keskellä työpäivää ihan joutilaana ja innostuneena vastaamaan outoon numeroon on hän todennäköisesti päivittämässä CV:tänsä hakeutuakseen toisiin hommiin.

Arkisen viikon kalenteri. Huomaa vapaan ajan häikäisevä määrä.
Arkisen viikon kalenteri. Huomaa vapaan ajan häikäisevä määrä.

{ Comments are closed }

Myynnin johdon kasvutilaisuus @ Management Events 2.10.2013

Ja tällä kertaa lähden puhumaan myyntijohdolle otsikolla ‘Miten myyn CIO:lle’. Tilaisuus on Management Eventsin järjestämä Myynnin johdolle suunnattu kasvutilaisuus. Olen oikeasti kiitollinen mahdollisuudesta puhua näin kiehtovasta puheenaiheesta. Myyminen on taitolaji ja jotkut sen osaavat ja jotkut eivät. Minulla on ollut onni olla alalla niin kauan, että olen päässyt näkemään hyviä ja … käytetään sokeroitua ilmaisua ‘suorituksessa on mahtava kehityspotentiaali’. Ehkä eniten tietotekniikan ammattilaisille suunnatussa myynnissä pännii se, että myyjät eivät paneudu kohtaamiseen. Tällä tarkoitan sitä, että myyjä tuhlaa asiakkaan aikaa tavoittelemalla apinan raivolla ja esittää sitten ratkaisua joka ei mitenkään ole relevantti asiakkaan arjessa. Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi niin, että asiakkaalle joka on juuri ulkoistanut konesalinsa (ja tehnyt siitä lehdistötiedotteet jne.jne.) soitetaan ja yritetään myydä konesalikouruja. Joskus pieni googlaus voi auttaa löytämään valon.

Muutamia juttuja joita kannattaa miettiä kun jahtaa asiakasta:

  • onko ratkaisusi sellainen että asiakasta kiinnostaa se ja hän VOISI ehkä ostaa sen?
  • osaatko esittää sen niin, että asiakas ymmärtää mitä yrität kaupata?
  • onko ratkaisusi hinnoittelu sellainen, että sen pystyy ostamaan?

Jos pystyt näihin kohtiin vastaamaan rehellisesti niin sitten vaan tavoittelemaan. Ja muista että turha lätinä on pahasta.

{ Comments are closed }