Browsing: Mobiilit

Part 2. Miksi verkkokaupan ja myymälän yhdistäminen on niin vaikeaa?

by Tuootal on 15.01.2014

Okei – kiitos kaikesta palautteesta edelliseen osaan ja ilahduttavasti käynnistyneestä boikotoi #suristin :ta-keskustelusta. Minä ihan oikeasti inhoan näitä Suristimia.

Mutta sitten asiaan. Halusin palata tähän aiheeseen koska kirjoitin osan 1. liiankin nopeasti. Kirjoitus ei mielestäni ollut riittävän hyvä. Olen sitä mieltä, että kirjoitus jossa kritisoidaan ilman konkreettisia parannusehdotuksia on orpo. Ja muutenkin yleinen ruikuttaminen on lapsellista. Joten.. joten … pannaan paremmaksi. Tämä silläkin uhalla että kollegani on monesti sanonut, että ’Tuomas, nyt ei kreata, tehdään töitä’.

Sparrailin toverien kanssa tämän nimeltä mainitsemattoman verkkokaupan tilannetta. Lopulta syntyi idea siitä miten tilannetta voisi parantaa. Tässä on pyritty ratkaisemaan ongelma joka on siis verkkokaupasta tilattujen tuotteiden tehokas, jonovapaa luovuttaminen, maksaminen ja samalla kertaa rentouttava, mielyttävä ostoskokemus.

Vaikka näin..

  1. Asiakas tilaa tuotteen verkkokaupasta
  2. Hänelle tulee tilausvahvistus SMS:nä (sisältäen tilausnumeron). Vahvistus on muodossa ’Kiitos tilauksesta nr. 123456. Tilauksesi on valmiina noudettavaksi, kun olet tulossa tännepäin 1h sisään ja haluat että otamme tuotteen valmiiksi Sinua varten vastaa tähän viestiin Jepjep’
  3. Asiakas vastaa ’Jepjep’
  4. Sovellus vastaa ’Kiitos! Tilaus on valmiina arviolta 16min kuluttua noutopisteessä’
  5. Innokkaat työmuurahaiset ryntäävät hakemaan tuotteen ja laittavat sen noutopisteeseen joka on härskisti kopioitu Itellan Smartpost-pakettiautomaatista. Mutta on siis kaupan oma ja tarroitettu vastaavasti
  6. Asiakkaalle lähtee viesti ’Heippa! Tuote on valmiina noutopisteessä, pidämme sen siellä 2h, tervetuloa kauppaamme’
  7. Asiakas saapuu noutopisteeseen, syöttää automaattiin tilausnumeronsa, jolloin automaatti sanoo ’syötä pankki/luottokorttisi kortinlukijaan’. Maksu hoituu tässä tai sitten asiakas ohjataan asiakaspalvelijan luokse käteismaksua/muita maksutapoja varten
  8. Automaatti kertoo mistä lokerosta tuotteen voi hakea ja lokeron sähkölukko avautuu
  9. Asiakas hakee tuotteen ja hymyilee. Varsinkin, koska hän saa vielä viestin ’Kiitos tuhannesti asioinnista, tämä viesti käy myös -10% alennuskuponkina maittavaan kahvikupposeen kahvilassamme, vastaa samalla asiakastyytyväisyyskyselyymme, kuinka arvioit onnistumistamme asteikolla 1-10?’

Tässä on ideana poistaa mahdollisimman monta jonopistettä ja käyttää suristimen sijasta asiakkaan omaa kännykkää. Idea ei tietystikään tepsi kaikkiin asiakkaisiin, ostamisen malleihin eikä tuotteisiin. Mutta iso osa asiakkaista olisi onnellisempia.

Ratkaisua ei voi tehdä pelkästään ’robottina’, siksi lisäsimme siihen kahvialennuksen, sillä saa asiakkaalle mahdollisuuden rentoutua ja miettiä muita hankintoja. Pelkkä automaattikontakti on liian kylmä.

Vielä muutamia lisäyksiä:

  • Noutopisteessä voisi olla mukavia nojatuoleja + wlan ilman ääliömäisiä kirjautumiskoodeja.
  • Kohtuuhintainen jääkylmä kola-automaatti voisi olla myös mukava. Mielellään cherrykolaa, kiitos!
  • Noutopisteeseen voisi rakentaa tilataideteoksen yhteen sulatetuista Suristimista, sen alle valo symbolisoimaan helvetin tulta korventamassa Suristimien keksijää.

Tätä ideaa saa käyttää täysin vapaasti. Ei maksa mitään.

Bottomline

Modernin palvelumallin voi rakentaa puhtaalta pöydältä, unohdetaan neuvostoaikaiset jonotusmallit ja mietitään miten palveluprosessissa hyödynnetään teknologiaa niin, että se palvelee eikä orjuuta.

Jk. Okei – jos joku kauppa oikeasti tätä käyttää niin en pane pahakseni jos minulle lähetetään se USB3.0-hubi. Nimittäin en saanut sitä ostettua viime käynnilläni. Lähdin kaupasta nähtyäni 30m jonon noutopisteessä. Kiitos!

Jk2. Kiitos myös lukemisesta, painele subscribe-nappulaa jos haluat pysyä ideoiden tasalla.

{ Comments are closed }

Tabletit työelämässä, miksi homma ei rokkaa?

by Tuootal on 22.10.2013

Tableteista on ollut viime vuosina paljon puhetta ja kotikäytössä ne ovat lyöneet itsensä totaalisesti läpi. Mutta työelämässä homma ei ole edennyt ollenkaan samaa vauhtia. Miksi? Onko vikana tylsä CIO, tarkka CEO vai nuuka CFO. Vai CTO joka ei vaan ymmärrä? Oikeasti ei kukaan edellisistä.

Minulla oli ilo ja kunnia osallistua Microsoftin uuden Surface-malliston Suomen julkistustilaisuuteen 21.10.2013. Tunnelma oli katossa, esittelijät osaavia ja mikä tärkeintä uudistetut tabletit olivat hienoja. Jopa niinkin paljon että teki mieli painaa vertauskuvallista ‘siirrä ostoskoriin’-nappulaa.

Tilaisuus nosti mieleeni koko joukon viime vuosien tablettipilotteja. Olen ollut näitä näkemässä eri yhteyksissä. Aikuisten oikeasti fanitan tabletin liikkuvuutta ja useimpien sovellusten käytettävyyttä. Useimmat pilotit ovat olleet teknisellä tasolla onnistuneita. Siis tabletit ovat oikeasti toimivia, mutta .. mutta. Jotain on jäänyt uupumaan. Lähes kaikki pilotit ovat päätyneet siihen että viattomat koekaniinit (ne jotka siis tekevät ihan oikeaa työtä) ovat tiedustelleet että saisiko tähän näppäimistön?

Näppäimistön?

Häh? Siis näppäimistön? Tabletti jossa on näppäimistö on jonkinlainen tabletin antiteesi. Kun koko tabletin perusidea pyörii litteän laudan jossa ei ole näppäimistöä ympärillä niin miksi käyttäjät sitten haluavat sen? Tyypillisesti syynä on se, että työntekijät tarvitsevat näppäimistöä työn tekemiseen. Ja se taas johtuu siitä, että tabletin kautta pyöritetään sitä vanhahtavaa ERP:iä (tai muuta toiminnanohjausjärjestelmää tms.) joka on suunniteltu näppäimistö-hiiri-näyttö-aikakaudella. Ja siinä ei ole mitään peruspahaa, aika vaan on mennyt eteenpäin ja jos tänään vastaavia juttuja rakennettaisiin tehtäisiin ne todennäköisesti toisin.

Jotta tabletit pääsisivät oikeasti yleistymään tarvitaan uuden sukupolven yritysohjelmistoja. Niitä joissa sekä käyttöliittymä on oikeasti tablettiyhteensopiva. Muutamia wannabe-tabletti-sovelluksia käyttäneenä voin vakuuttaa että pelkkä pintaremppa ei riitä. Elviskään ei käytä jouhevasti hiiren kakkosnäppäin-alasvetovalikko-hässäköitä jotka on tunkattu muka-tablet-käyttöön. Ei onnistu, varsinkaan jos käyttäjällä sattuu olemaan kiire. Ja ajatus siitä, että käyttäjä retuuttaa mukana tablettia+irtonäppäimistöä ja juostessaan toimipaikan käytäviä kirjoittelisi näppärästi on kuollut. Ihan oikeasti kuollut, ei edes zombi.

Kannattaisin ihan vilpittömästi yrityssovellusten tekijöitä ottamaan lusikan kauniseen käteen ja yhdessä tablettikauppiaiden kanssa miettimään sitä käytettävyyttä. Ei se kirpaise kuin kerran. Se, että kuolet hitaasti pois markkinoilta kirpaisee paljon enemmän.

Tätä miettiessä kannattaa lukea toinen kirjoitelmani mobiilistrategiasta. Se sivuaa asiaa toisesta kulmasta.

Raha

Ja sitten se toinen juttu.  Yrityksissä yleensä ollaan aika maanläheisiä. Jos työntekijä tarvitsee läppärin on hänelle sellainen hankittava. Se maksaa kanavasta, mallista, käyttötarpeesta jne. riippuen jotain 500-1500 eur välillä. Ja lisenssit päälle. Tämä tottakai olettaen, että läppäri on välttämätön. On vielä paljon sellaista työtä josta selvitään hyvin pöytäkoneella. Ihan oikeasti näitäkin on vielä reaalimaailmassa.

Tabletti tuo tähän oman ongelmansa. Jos tabletti ei korvaa sitä läppäriä tulee edellisen hintalapun päälle lisähinta tabletista (300-1000 eur). Ja eikä tässä kaikki, jos olet sössinyt EA-sopimuksesi ja sitonut MS-lisenssit laitteisiin tulee Microsoftin suunnasta lisähintaa toisesta toimistosovelluslisenssistä.

Ainoa reitti välttää tuplakustannukset on saada tabletti niin fiksuksi, että se oikeasti korvaa läppärin. Microsoftin uudet tabletit (siis ne Surface Pro 2-mallit) ovat askel oikeaan suuntaan. Näissä näkyi olevan telakointimahdollisuus kiinteine liitäntämahdollisuuksineen. Hienoa. Riittääkö tämä sinulle on sinun itsesi arvioitava. BYOD auttaa tässä, mutta vain jos työntekijä ottaa sen oman (= itse maksamansa) laitteen konttorille. Sitä ei aina tapahdu.

Korttipeli

Ja vielä viimeinen juttu joka terveydenhuollon maailmassa estää tehokkaasti tablettien leviämisen. Jotta terveyspalveluiden piirissä voisi käyttää tablettia pitää niihin saada sisäänrakennetuksi terveydenhuollon toimikortin (aka. Valvira-kortti) lukulaite. Ja ajatus siitä, että se liitetään USB-johdolla ei oikein toimi. Vaikka kuinka haluaisi olla optimisti. Jos tätä ei ole niin sitten … Velvoite toimikortin käyttöön reseptikeskuksen käytössä on kirjattu lakiin. Sitä on todella vaikea kiertää. Käytännössä mahdotonta. Ellei laki muutu.

Bottomline

Tableteissa on paljon hyvää (jota en tässä lähtenyt kertaamaan, lue Tietoviikkosi / ITviikkosi), mutta jotta siitä hyvästä pääsisi nauttimaan työympäristössä tarvitaan vielä muutama pikkujuttu. Kaikki asiat kehittyvät oikeaan suuntaan, mutta perille on vielä matkaa.

{ Comments are closed }

Pienet donkkaa tykimmin, ainakin verkkoratkaisuissa

by Tuootal on 20.10.2013

IT-alalla on paljon toimijoita. On isoja, pieniä, innokkaita, ei niin innokkaita jne. Tässä yhteydessä tarkoittaen IT/Media/Digi-alan palvelutoimittajia. Kaverit kyselee minulta viikottain millaisten toimittajien kanssa kannattaa asioida. Hommaan ei ole yksiselitteistä vastausta, käytännössä ainoa oikea vastaus on, että se riippuu. Ensinnäkin, siitä mitä olet ostamassa, mihin tarkoitukseen ja millaista yritystä itse edustat. Tämä tiivistelmä on jälleen kirjoitettu isohkon yrityksen CIO:n perspektiivistä.

Mitä haluat saavuttaa?

Kannattaa muistaa vanha IT-perustaisten palvelujen rakentamisen perusidea. Jos haluat erottua niin tee jotain muuta kuin kilpailijasi.  Ja kääntäen, jos haluat toimia todella tehokkaasti tee sitä mitä tehokkain kilpailijasi tekee mutta vielä tehokkaammin. Otetaan muutama esimerkki. Jos haluat rakentaa vaikkapa verkkosivun jolla pystyt hämmästyttämään asiakkaasi et varmaankaan kopioi sitä kilpailijoiltasi. Jos olisi tekemässä uutta sosiaalisen median ylivertaista superkurko-sivustoa et todennäköisesti kopioi Facebookkia. Sinun pitää haluta jotain erilaista. Ja sitten toisesta suunnasta, jos haluat rakentaa mahtavan tuotannonohjausjärjestelmän et todennäköisesti pysty kilpailemaan vaikkapa SAP:n kanssa (tähän olisi kyllä pakko lisätä että SAP:sta ollaan todella montaa mieltä, minäkin olen… mä epäilen että olen ollut vähän liian kauan alalla).

Ja tästä päästäänkin aiheeseen. Eli jos haluat jotain ainutkertaista, osta sieltä missä tehdään ainutkertaista. Varsinkin verkkoratkaisuissa. Jos haluat rakentaa palvelun joka erottuu ja syntyy nopeasti käytä sellaista taloa joka tekee niitä. Minun kokemukseni näissä on se, että mitä pienempi sitä parempi ja kääntäen mitä isompi sitä löysempi. Pieni, ketterä toimija panostaa hankkeeseen aivan eri tavalla kuin iso toimija. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että pienelle toimijalle Sinun merkityksesi on huomattavasti suurempi kuin isolle. Ison toimijan rattaissa se, että Sinä haluat jotain ainutkertaista muuttuu todennäköisesti pienehköksi projektiksi joka on yhtenä rivinä projektiportfolio-raportissa. Jos sielläkään. Harvassa ovat ne tapaukset joissa iso IT-toimija on saanut aikaiseksi edes keskinkertaisen verkkoratkaisun. Yleensä projekti karkaa käsistä ja kustannukset siirtyvät uudelle kymmenluvulle. Ja lopputulemana on tylsä, toimimaton kökkötraktori.

Pienet haluavat näkyvyyttä ja mikä sen parempi keino kuin isohkon toimijan kyljessä tehdä jotain ainutkertaista. Toki poikkeuksiakin on, minullekin on sattunut yksi pienempi toimija joka sössi projektinsa komeasti. Poikkeus kaiketi vahvistaa säännön ja todella monet kerrat minulla on ollut ilo seurata uskomatonta apinan raivoa jolla pieni toimittaja panee kaikkensa peliin saadakseen aikaiseksi sellaisia ratkaisuja jotka luovat jotain aivan uutta. Pieni toimija taas taivuttaa millaisen ratakiskon tahansa saadakseen Sinun referenssisi hyvään kuntoon. Jolloin Sinäkin hyödyt. Win-Win. Pieneen toimijaan liittyy riski, mutta jos pidät projektin pienenä ja pyrit lyhyisiin projekteihin joiden tuloksen ylläpitoa voit ostaa monelta toimijalta selviät tästäkin. Muista toki, että sopimusteknisesti pitää varautua siihen tilanteeseen, että ratkaisun ylläpito on siirrettävä toisaalle. Ystävällinen lakimies auttaa tässäkin.

Sitten on vielä pakko lisätä yksi juttu joka ei ole aivan poliittisesti korrekti. Ihmiset on erilaisia. Iso toimija saattaa tuntua työntekijälle turvallisemmalta ja siten houkutella turvallisuusorientoituvia asiantuntijoita. Ja kääntäen pieni toimija taas voi houkutella ihmisiä jotka ovat kykeneviä ottamaan riskejä. Ja tämä on oikeasti hyvä juttu. Tämä johtaa siihen, että hyvällä tuurilla pienen toimijan tuotos on kunnianhimoisempi kuin ison toimijan. Jonka ihmiset pelaavat varman päälle ja välttävät turhia riskejä. Kannattaa kuitenkin muistaa että pienellä toimijalla ylikorostuu yhden ihmisen osaaminen.

Mitä olet ostamassa ja mihin?

Sitten siitä, että mitä ostat. Jos haluat ostaa sellaista palvelua jossa vakaus ja tasainen kehittyminen ratkaisee niin älä valitse pientä toimijaa. Äläkä edes keskisuurta. Tämä pätee varsinkin silloin kun haetaan perus-perus-palveluja. Kuten ERP:t, teleoperaattoripalvelut jne jne. Näissä pienen tai keskisuuren toimijan kituminen herättää vain myötähäpeää. Näissä jyrää se, että toimijan pitää pystyä investoimaan perustoimintaan sekä kehittämään ratkaisuja joilla kokonaisuutta voi hallinnoida. Pienellä operaattorilla ei ole mitään lisäarvoa jolla se voisi tarjota 10Mb yhteyden paremmin kuin isompi. Pieni operaattori todennäköisesti ei pysty tarjoamaan raportointia tai palvelunhallintaa. Ja pahimmillaan toimittaja kellahtaa konkurssiin kun riittävän iso joukko asiakkaita lähtee pois jättäen investoinnit hyödyttömiksi. Minulle on sattunut matkan varrelle mm. tapaus jossa toimitettiin pienehkön ohjelmistotoimitajan ERP-ratkaisua. Toimittaja oli mennyt konkurssiin jo kahdesti projektin kuluessa ja kolmas konkka häämötti. Onnetonta kitumista. Onneksi siihenkin löytyi ratkaisu. Tosin ratkaisuun ei sisältynyt alkuperäistä toimittajaa. Kaikki arvat eivät voita.

Bottomline

Osta pieneltä, innostuneelta talolta pieniä, erottautumista tukevia ratkaisuja. Ja toisinpäin, isoilta vakautta ja pitkän kaaren kehittämistä.

Jk. Kaikessa, aina ja kaikkialla kannattaa aina kysyä kaverilta. Voit saada hyviä ideoita innostavista toimijoista. Hyvää tarinaa onnistuneesta projektista on ilo kertoa eteenpäin ja kysyvä ei yleensä tieltä eksy.

Jk2. Kirjoitin tähän juttuun jatko-osan.

{ Comments are closed }

Paha BYOD – paljon puhetta, vähän villoja

by Tuootal on 06.10.2013

Lomien jälkeen näyttää jälleen nostaneen päätään  BYOD-kirjoittelu, jonka ytimenä tuntuu olevan se, että BYOD on pahasta. Ja se paha ilmenee monessa muodossa.  Käyttäjät valittavat, kustannukset räjähtävät (jopa 48%..), tietoturva vuotaa, CIO:n rooli rapistuu jne jne.

Näitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä kirjoituksien tarkoitusperiä. Ymmärrän täysin sen, että konsultit  haluavat myydä palveluita. CIO:t pelotellaan hankkimaan ratkaisuja joilla BYOD-käyttäjä pakotetaan tyhmentämään älypuhelimensa. Tapasin vähän aikaa sitten konsultin joka kehui saaneensa yleisimmät älypuhelimet sellaiseen tilaan, jossa käyttäjät eivät voi asentaa omia sovelluksia. Hienoa. Todella hienoa. Käyttäjät kiittävät! Kaiken tämän ymmärtää, kun halutaan myydä tarpeettomia palveluita ihmisille jotka eivät paremmasta tajua.  Mutta se ihmetyttää, että tämäntyyppistä pelottelua harrastavat myös tahot joiden arviointikykyyn olen oppinut luottamaan.

Toimin isohkon yrityksen CIO:na ja haluaisin kysyä: hyvät veljet ja sisaret, arvon kolleegat, oletteko te joukkohysterian uhreja?

Minun kokemukseni BYOD:sta ovat täysin toisenlaisia kuin artikkelien väitteet. Alkaen siitä, että vihaiset käyttäjät vaativat tukea omalle laitteelleen jota IT:n viaton tukihenkilö ei tunne. Tässä kannattaa muistaa pari reaalimaailman faktaa:

  • käyttäjä on valinnut sen laitteen itse ja joissain tapauksessa myös maksanut siitä. En ole tavannut sellaista käyttäjää joka ottaisi yhteyttä ja moittisi itse valitsemaansa laitetta vaatien sille poikkeavaa tukea.
  • oikeassa elämässä käyttäjien valinnat pyörivät todella pienessä joukossa mobiileja päätelaitteita. Käytännössä ne ovat Iphone, Ipad ja muutama Samsungin laite. Joskus jopa muutama Lumia. Jos IT ei näitä osaa tukea niin sitten kannattaa miettiä osaamisen ja tarpeiden kohtaamista jo vähän kauempaa.
  • mikä tekee sen yrityksen tuoman tollopuhelimen (erotuksena älypuhelimesta) turvallisemmaksi? Käyttäjän toiminta ovat kuitenkin ratkaisevia tietoturvan kannalta, ei se millä tavoin kapula on miinoitettu tarpeettomilla tyhmennysohjelmilla.
  • tuntemissani BYOD-tapauksissa kustannukset ovat romahtaneet, ei räjähtäneet. Tämä johtuu käytännössä siitä, että tuen tarve käyttäjän itse valitsemille laitteille on selkeästi pienempi kuin yrityksen tarjoamille. Voisi yleistää, että käyttäjän valitsemien laitteiden tukitarve on olematon.

Väitän aivan vakavissani, että suurin osa BYOD-kirjoittelusta on täyttä soopaa. Ja jokainen joka asiaa vähän laajemmin pohtii ymmärtää sen. Kaiken keskiössä on tapa jolla BYOD tuodaan yritykseen. Käyttäjille täytyy tehdä selväksi se, että jos valitset itse laitteen joudut tukemaan itse sitä. Ja jos valitset yrityksen laitteen sisältyy siihen tuki. Käyttäjille pitää myös määrittää joukko tietoturvallisen käytön perusasetuksia, kuten näyttölukitukset jne.

Uskon myös, että osan kirjoittelusta aiheuttaa se, että IT-organisaation rooli muuttuu BYOD:n myötä. IT-työläiset pelkäävät tilannetta jossa he eivät voi kontrolloida kaikkea ja sanella käyttäjille ratkaisuja.  Tätä ei voi kommentoida muuten kuin toteamalla, että tervetuloa tälle vuosisadalle.

{ Comments are closed }

Mobiilistrategiaa..

by Tuootal on 01.10.2013

Intouduin taas yhden innostuneen ihmisen kanssa debattiin. Hän oli sitä mieltä, että yrityksellä pitää olla mobiilistrategia jotta se voisi palvella asiakkaitansa. No, minä olin eri mieltä. Kyse on kylläkin semantiikasta. Väitän, että yrityksellä pitää olla strategia siitä miten se kohtaa asiakkaansa. Ja siinä pitäisi olla mietitty mitä palveluita asiakkaille tarjotaan, missä tilanteissa niitä käytetään ja miten niiden ulottuville päästään.

Ajatus siitä, että yrityksellä olisi strategia ja sitten mobiilistrategia on omituinen. Tämä on so-last-season-ajattelua. Vielä muutama vuosi sitten mobiiliratkaisut olivat outoja ja omituisia. Ja niiden aikaansaamista juhlittiin ja kuunneltiin Googlen seminaaripuheenvuoroja joissa kerrottiin että ‘mobiiliselaaminen on kasvanut 180%’. Jee! Mahtavaa. Kun lähtötilanne on 1% ja siihen tulee 180% on sen jälkeen tuloksena numero joka on vieläkin aika pieni. Ja se, että mobiiliprojektit olivat omituisia ja erikoisia oli tavallaan hienoa.

Mutta kaikki tämä on aikaa entistä. Nykyään ‘mobiiliprojektit’ ovat harvinaisia. Projektit joissa on mukana ‘mobiilikomponentti’ kaiken muun lisäksi ovat yleisiä. Käytännössä kaikki projektit tehdään niin, että ratkaisut toimivat sekä verkossa, mobiilissa että muilla kanavilla. Mitkä sitten parhaiten toteuttavat sitä asiakkaan kohtaamisen strategiaa. Jos vielä jotain muuta tekee on hän jäänyt junasta. Erillisten mobiiliprojektien aika meni jo. ‘Mobiiliselaamisen’ käsite on myöskin aikansa elänyt. Maailmassa jossa on mobiilisovelluksia (tarkoittaen appseja yms.) ja kaikenlaisia mobiili-integroituja-palveluita on käsite selaaminen onneton. Verkon kautta tapahtuvien asiakaskohtaamisista tapahtuu mobiilipäätelaitteiden kautta n. 23%. Tuo numero on eräästä kuluttaja-intensiivisestä palvelusta ja se kasvaa koko ajan. Se on viisinkertaistunut vuodessa.

Mobiili ei enää ole saari.

Olin viime talvena puhumassa eräässä mobiilipalveluseminaarissa. Seminaarin jälkeen tuli yksi kuulijoista juttelemaan. Hän kertoi, että olin pelastanut hänet tekemästä ‘Iphone-strategiaa’ työpaikallansa. Taisin tehdä päivän hyvän työn.

{ Comments are closed }