Kirjoitin viime viikolla ajatuksia siitä, miksi kannattaa käyttää pieniä IT/Digi-toimijoita projekteissa jotka edellyttävät edelläkävijyyttä ja erottumista. Sain rutkasti palautetta ja suurin osa palautteesta oli varsin mukavaa. Kiitos siitä. Mutta muutama kommentti sai minut miettimään. Olisi ehkä sittenkin pitänyt kirjoittaa vielä pari riviä enemmän. Ajattelin että eihän kukaan itsestäänselvyyksiä halua lukea, mutta näemmä.. näemmä.. Otetaanpa siis pieni kertaus. Jotta ymmärrät mistä tässä on puhe kannattaa vilkaista kirjoitelma, löydät sen täältä.
Kommentit joita en käsittänyt olivat mallia ‘helppoahan sitä on ison asiakkaan rutistaa pieni toimittaja ja pakottaa tekemään mitä ylivoimainen asiakas haluaa’. Siis haloo? Mitä mahtaa asua kommentin kirjoittajan aivokopassa? Se pointti pienen käyttämisessä oli saada teetettyä jotain sellaista millä erottuu kilpailijoista. Joka siis jo määritelmänsä mukaisesti on sellaista mitä itse et osaa piirtää fläpille. Paino sillä, että ‘mitä itse et osaa piirtää fläpille’.
Isolla ja pienellä on iso ero
Se mikä jäi lukijan itsensä ymmärrettäväksi oli se, että erilaisia toimittajia pitää johtaa eri tavalla. Pientä toimijaa pitää ohjata niin, että ne vahvuudet joita siltä haetaan pääsevät esille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että toimittajalle pitää antaa liikkumavaraa projektissa. Jos haluat jotain uutta, sinun pitää antaa toimittajan keksiä jotain uutta.
Ostetettaessa tiukasti määriteltyä kokonaisuutta isolta toimittajalta on prosessi toisenlainen. Silloin kannattaa edetä normaalilla määritys-tarjouspyyntö-tarjous-sopimus-projekti-tarkennus-jne jne. reitillä. Tylsää, mutta useimmiten ennustettavaa. Käytännössä tätä mallia käytetään reaalimaailmassa niissäkin tilanteissa, joissa varsinainen systeemityö tehdään iteratiivisella tai sitä muistuttavalla tavalla. Isot projektit kannattaa AINA pilkkoa pieniksi vaiheiksi tai vähintäänkin virstanpylväillä erottaa eri kokonaisuudet. Ja isoista jutuista joudut kuitenkin tekemään sopimukset joissa on jonkinlainen toimituskokonaisuuden kuvaus. Jolloin jokaisessa projektissa päädytään jonkinasteiseen vesiputousmalliin, vaikka kuinka tekisi kipeää.
Projektinjohtoon tulen palaamaan projektinjohtoon myöhemmin. Se on niin tärkeä alue, että se ansaitsee oman kirjoituskokonaisuuden. Stay tuned (tai voihan sitä subscribe-nappulaakin käyttää).
Kauhun tasapaino on pahasta
Tässä päästäänkin sitten siihen pihviin. Pienen toimittajan kanssa pitää löytää sellainen toimintamalli jossa pienen edut pääsevät esille. Se tarkoittaa sitä, että sinun, asiakkaan, ei pidä kuristaa toimittajaa johonkin tiettyyn muottiin. Alunperinkin halusit jotain uutta. Jos ostat pieneltä samalla tapaa kuin mastodontilta et saa mitään uutta. Saat pienen mastodontin. Et voittanut.
Tärkeintä tässä on se, että kummankin osapuolen pitää päästä voittamaan. Ja jos pakotat pienen toimimaan kuin ison et voita. Ja ei yleensä pienikään. Eli ajattelemasi hieno win-win-asetelma muuttuu lose-lose:ksi. Tässä on mukana myös vanha viisaus vallan ja vastuun suhteesta. Jos kumppanilla ei ole valtaa, ei ole heillä myöskään vastuuta.
Ihan konkreettisesti kannattaa ainakin harkita seuraavia keinoja:
- Anna kumppanille liikkumavaraa, odota heiltä omatoimisuutta
- Toteumaperustainen veloitus tai sitten tavoitehinta (+ porkkanat)
- Älä speksaa projektia tiukasti, anna toimittajan loistaa
- Projektipalkkiot, sidottuna johonkin asiaan jota tavoittelet (näkyvyys, nopeus, …)
- Tarjoa koko koneistosi tuki projektin tuloksien levittämiseen julkisuuteen
- Referenssioikeus, toki tekstit tarkistaen kuten yleensä
Jos et edelläolevaa listaa ymmärrä, niin älä murehdi, kysy kokeneemmalta kaveriltasi. Aina kannattaa kysyä kaverilta. Kannattaa lisäksi muistaa se edellisen kirjoitelman huomio projektien pitämisestä pienenä. Tässäkin tilanteessa kannattaa varautua mahdolliseen epäonnistumiseen. Joten jotta et saa pahasti näpeillesi kannattaa pitää epäonnistuminen pienenä.
Bottomline
Anna pienelle toimittajalle liikkumavaraa, hyödynnä niitä hyviä ideoita ja apinan raivoa ongelmanratkaisussa. Vältä kauhun tasapainoa, sinulle riittää hyvin pelkkä tasapaino. Ja ihan oikeasti kannattaa käyttää sitä maalaisjärkeä.