Miten välttää ’johdon tuen hakemisen’ projektillesi? Ja miksi?

by Tuootal on 17.11.2013

Eräs IT-teollisuuden ristiriitaisimpia ilmiöitä on käsite ’johdon tuen varmistaminen’. Tähän käsitteeseen törmää usein konsulttien puheenvuoroissa. Varsinkin jos esitellään jotain aloitetta jonka toivotaan menevän läpi päätöksenteossa ilman että sille on mitään näkyvää perustetta. Käsitteellä on myös toinen ilmenemismuoto, saada jotain ’johdon agendalle’. Käytännössä kummatkin käsitteet ovat osoitus siitä, että niitä käyttävät ihmiset eivät ymmärrä yritysmaailmaa ja sen lainalaisuuksia. Olen tähän kirjoitelmaan yksinkertaistanut kuviota jotta saisin siitä näkyväksi sen miksi on tärkeää välttää Johdon tuen hakemista.

Itse heräsin miettimään käsitteen omituisuutta istuessani kauan sitten raportointiratkaisuita käsittelleessä seminaarissa. Siellä oli esitys jossa pari konsulttia kertoi johdon raportointijärjestelmän rakentamisprojektista. Avaintehtävänä mainittiin kolme kertaa ’johdon sitoutumisen varmistaminen’. Siis hetkinen… johdon raportointijärjestelmään johdon sitoutuminen? Kuka ryhtyy tekemään johdon raportointijärjestelmää johdolle ilman että johto nimenomaisesti edellyttää sitä? Kenen aloitteesta projektia vietiin läpi?

Reaalimaailma

Yritykset koostuvat ihmisistä. Useimmiten joku näistä ihmisistä on Johtaja. Ja Johtajan tehtävä on johtaa. Johdon tuki ja sen hakeminen on ilmaisu, jota käytetään kun halutaan sanoa, että joku ei-johtaja haluaa johtajan tuen jollekin asialle, vaikkapa projektille. Lähtötilanne on ilmeisesti sellainen, jossa Johtaja ei tue projektia.

Niinpä

Jostain omituisesta syystä olen törmännyt toistuvasti tilanteisiin joissa hankkeita ajetaan läpi ja toisessa päässä johtoryhmässä pyritään prioirisoimaan niitä pois. Tilanne jossa kumpikin pääty pyrkii ohjaamaan toisiaan kertoo yrityksestä jossa on jotain kehitettävää.

Selvyyden vuoksi – tilanne jossa luova organisaatio kehittää uusia ratkaisuja ja käsittelee prosessin mukaisesti uusia ideoita on aivan toinen. Silloin koneisto toimii toivotulla tavalla.

Itse asiassa jo se, että johdon tukea varmistetaan vain IT-teollisuudessa pitäisi kertoa kaiken olennaisen. Oletko koskaan kuullut kiinteistön rakennusprojektista jossa varmistettaisiin johdon tuki? Eikö homma olisi paljon yksinkertaisempaa jos tehtäisiin vain projekteja joilla on merkitystä?

Oma lukunsa on järjestelmät tai palvelut joita rakennetaan jonkun osaston pönkittämiseksi. Nämä tuntee yleensä siitä, että jostain syystä käyttäjät eivät tunnu sitoutuvan niiden käyttöön. vrt. edellinen kirjoitus.

Älä koskaan hae johdon tukea, tärkeällä asialla on se jo

Oikeassa elämässä on tärkeää keskittyä asioihin joilla on merkitystä. Jos kohdallesi osuu hanke jonka kannessa sanotaan että ’sille pitää varmistaa johdon tuki’ on hanke todennäköisesti merkityksetön. Siispä on tavoitteellista välttää ’johdon tuen hakemista’. Merkittävä hanke, siis sellainen joka on tärkeä, on jo valmiiksi tärkeä. Tarve hankkeeseen on syntynyt Johdon toiminnan tuloksena, viimeistään vietäessä päätöksiä toimintaan.

Ja kääntäen, mikäli hankkeen etenemisen kuluessa tulee sellainen tunne, että ’Johto ei tue’ sinua mieti huolellisesti että onko hanke perusteltu. Ihan vakavissaan. Suuren sankarin paikka on vapaana sellaiselle ihmiselle jolla on rohkeutta ehdottaa oman hankkeensa lopettamista tarpeettomana. Tunnen erään konsulttijohtajan joka aloitti tuotepäällikkönä. Ensi töikseen esitti oman tuotteensa lakkauttamista. Hän oli kaikkien meidän muiden sankari (Jep, Panu – tiedät kyllä ketä tarkoitan…).

Kaikkein surkein on se tilanne jossa tapaat ihmisen joka kertoo että projekti epäonnistui koska johto ei häntä tukenut. Oliko vika sittenkään johdossa? Vai oliko projektissa, tavoitteissa, … tai sitten projektin vetäjässä?

Bottomline

Vältä sellaista asioiden tekemistä joilla ei ole merkitystä yrityksellesi. Ihan oikeasti, merkityksettömiä juttuja pitää väistää kuin ruttoa. Vältä kaikkea sellaista, jota joku, joka ei ymmärrä asiasta haluaa selittää tärkeäksi. Se ei yleensä ole tärkeää. Jos joku ehdottaa projektillesi ’johdon tuen varmistamista’ ehdota projektin peruuttamista. Se on useimmiten ainoa järkevä teko. Ja käytä sitä maalaisjärkeä. Jos et pysty itsellesi selittämään mikä on hankkeen liiketoimintahyöty jätä se väliin. Älä ole konsultin keppihevonen.

{ Comments are closed }

Käyttäjien sitouttaminen on sairasta

by Tuootal on 10.11.2013

Kuluttajistuminen on vinkeä juttu. Se on tuonut keskusteluihin uusia asioita, kuten BYOD, BYOA jne. Keskusteluissa on kuitenkin keskitytty toissijaisiin juttuihin, kuten kännyköihin ja läppäreihin. Niitä tulee ja menee, ne eivät oikeasti ole kiinnostavia. Se mikä on ja pysyy on käsitteelliset omituisuudet. Ja tällä kertaa kommentoin käsitettä ’käyttäjien sitouttaminen’, puhuttaessa yritysohjelmistoista. Joku voi kysyä tässä kohden, että mitä yhteistä näillä asioilla on? Paljonkin.

Sitouttaminen?

Minua on pitkään vaivannut eräs IT-teollisuuden synkimmistä käsitteistä : käyttäjien sitouttaminen. Google löytää sille 541.000 osumaa. Joka on jonkinlainen saavutus, kun ajattelee mitä se tarkoittaa. Tämä käsite esiintyy usein käsitteiden muutosvastarinta ja käytön juurruttaminen yhteydessä. Olen sitä mieltä, että he, jotka käyttävät näitä käsitteitä ovat pahasti hakoteillä. Perustelen sen esittelemällä kätevän laskentamallin.

Asian hahmottamiseksi kannattaa ajatella seuraavalla tavalla. Otetaan mikä tahansa yritysohjelmisto. Vaikkapa matkalaskujärjestelmä. Kirjataan ylös ne asiat jotka aiheuttavat tuskaa. Vaikkapa ääliömäiset, ylimääräiset tunnus-salasana-viritelmät, hitaat vasteajat, monimutkaiset komennot, typerryttävä kolmeen kertaan kirjoitettava perustelu kuitille, järkyttävät klikkailuhelvetit jne. Kaikki se paha mikä sovelluksessa ahdistaa käyttäjiä. Ja toiselle puolelle kirjataan ne asiat jotka aiheuttavat iloa. Esimerkiksi työtä tehostavat toiminnot, nopea reagointi, tarpeettomien vaiheiden eliminointi, helppo käyttöliittymä ja niin edelleen. Ja matkalaskujärjestelmän tapauksessa tilille tuleva matkakorvaus.

Seuraavaksi arvotetaan sekä tuskan että ilon elementit vaikkapa asteikolla 1-5. Kummankin puolen elementit lasketaan yhteen ja lopulta otetaan ilo ja vähennetään siitä tuska. Tulokseksi saat palvelutaseen.

Tämä palvelutase on jännä numero. Jos se on positiivinen tarkoittaa se sitä, että palvelu tuottaa iloa käyttäjilleen. Se on miellyttävä, nopea, toimii tehokkaasti jne. Jos taas palvelutase on negatiivinen on palvelu sellainen että sen käyttäminen aiheuttaa enemmän tuskaa kuin iloa. Kaikille palveluille voi laskea tämän taseen.

Sitten paikalla tulee innostunut ihminen joka sanoo, että palvelu jonka palvelutase on negatiivinen toimii teknisesti hyvin ja käyttäjät eivät pidä siitä sen takia, että heitä ei ole sitoutettu palveluun. Tai että heillä on muutosvastarintaa. Tai että käyttöä ei ole aktivoitu…

Voi pyhä sylvi

Erittäin usein palvelut joista sanotaan, että niiden käyttäjillä on muutosvastarintaa ovat oikeasti kökköjä. Ne eivät yksinkertaisesti toimi, tai sitten ne toimivat niin huonosti että tekee kipeää käyttää niitä. Olen törmännyt jopa matkalaskujärjestelmään jonka käyttäjät ovat lopulta kieltäytyneet matkustamasta välttääkseen matkalaskun tekemistä. Ja ihan varmasti joku onneton on kirjoittanut suunnitelman sovelluksen ’käytön juurruttamisesta’.  Ihmiset käyttävät näitä sovelluksia vain (ja ainoastaan) koska se on pakko. Ja pakko on aina huono motivaattori. Ihminen joka ajaa käyttöön tuskaa tuottavia palveluita on pahan palveluksessa. Ihmisten sitouttaminen tuskaan on sairasta.

Yritykset jotka näitä kökköjä järjestelmiä rakentavat unohtavat yhden totuuden. Ihmiset ovat yleensä fiksuja. Jos muutosvastarintaa esiintyy on siihen syynsä. Jolloin pitäisi miettiä mikä on se oikea syy, eikä keskittyä nujertamaan ihmisten terveitä puolustusreaktiota.

Miten sitten kuluttajistuminen liittyy tähän?

Paljonkin. Verkko ja pilvi ovat aika tylsiä käsitteitä. Mutta niiden leviäminen laajalle yhteiskuntaan on tuonut koko joukon uusia palveluita käyttäjien käytettäväksi. Ja useat niistä ovat helppoja ja niiden käyttäminen tuo ihmisille jotain iloa. Sanotaan sitten vaikka, että niiden palvelutase on positiivinen. Otetaan vaikkapa esimerkiksi google, facebook, twitter jne. Tai sitten linkedin. Tai ääriesimerkkinä Angry Birds. Käytätkö sinä näitä palveluita koska sinut on ’sitoutettu niihin’?. Oletko esittänyt muutosvastarintaa Angry Birdsiin?  Alunperin kuluttajille suunnatut palvelut tulevat aivan varmasti leviämään yritysmaailmaan. Ja tärkeintä tässä on se, että niiden suunnitteluideologia leviää yrityksiin. Ideologia siitä, että palveluiden käyttö pitää olla niin palkitsevaa että niitä käytetään vapaaehtoisesti. Suosittelisin jatkossa miettimään kaikkien yrityssovelluksien ratkaisut niin, että käyttäjät haluavat käyttää niitä. Ja silloin se palvelutase on positiivinen. Tähän ilmiöön liittyy löyhästi käsite BYOA, mutta siitä joskus enemmän.

Verkossa tarjottavat palvelut joutuvat ihan oikeasti taistelemaan käyttäjiensä suosiosta. Ihan oikeasti 20  miljoonaa kärpästä on oikeassa, vaikka kyynikot muuta väittävät. Jos palvelusta pidetään on siinä jotain hyvää. Vapaaehtoinen käyttäjä on loistava mittari palvelun laadulle.

Bottomline

Aina kun kuulet käsitteen ’käyttäjien sitouttaminen’ poista varmistin. Jos sama puhuja kertoo sinulle muutosvastarinnan nujertamisesta mieti miten saat puhujan nujerrettua. Yleensäkin käytä omia aivojasi sekä maalaisjärkeä. Kyseenalaista asiat jotka ovat järjenvastaisia, älä usko ihmisiä jotka saavat kicksejä tuskan levittämisestä. Tule hyvän puolelle. Nykyään on jo vaihtoehtoja.

Jk. Lähiaikoina palaan tähän teemaan pureksimalla käsitettä ’johdon tuki’. Stay tuned tai paina subscribe-nappulaa oikeassa reunassa. (edit – kts. täältä)

Jk2. Eikö ole mielenkiintoista, että ‘hyvä käyttöliittymä‘ saa 199.000 osumaa ja ‘käyttäjien sitouttaminen‘ saa 541.000 osumaa. It makes you wonder…

Jk3. Tähän kirjoitelmaan on ilmestynyt jatko-osa: Prosesseihin sitouttaminen…

{ Comments are closed }

IT ei ole saari

by Tuootal on 02.11.2013

Verkon mahdollistama muutos on ravistamassa yrityksiä tavalla jota ei ole aiemmin nähty. Se vaikuttaa kaikkiin tasoihin ja toimintoihin. Yhteiskunta on jo siirtynyt ‘verkko mahdollistaa’ ilmaisusta ‘asiakkaat edellyttävät’ maailmaan. Tällä kertaa kommentoin tapaa jolla muutos vaikuttaa IT:n rooliin yrityksessä. 

Kun seuraa alan kirjoittelua huomaa aika nopeasti että maailma on muuttunut ja useimmat yritykset toimivat aivan toisenlaisessa ympäristössä kuin, sanotaan vaikka 10v sitten. Aika ei ole olennainen, muutos on. Muutos liittyy tapaan jolla tyypillinen yritys kohtaa asiakkaansa. Asiakaskohtaaminen on nykyään yhä useammin sähköinen. Ja tästä ei varmaan tarvitse kirjoittaa, tämän tietävät kaikki.

Ne ajat jolloin tietotekniikka oli minikone salissa tai PC-verkko toimistossa ovat menneet. Ja entisenlainen tietohallinto mennyt sen mukana. Nykyään tietotekniikka on mukana kaikessa ja kaikkialla. Vähän niinkuin Elisan mainos muutama vuosi sitten. Jos puhutaan vähänkään isommasta yrityksestä ei asiakasrajapinta (tai muukaan) toimi minuuttiakaan ilman tietotekniikkaa. Asiakkaat vaativat aivan eri tavalla palveluita ja reagointia tarpeisiin. Ja jos et ole mukana et ole … mukana.

No, kaikki tämä kuullostaa tietotekniikan taitajien kannalta kivalta. Ainakin aluksi. Siis ihan oikeasti hienoa, vihdoinkin joku ymmärtää IT:n merkityksen. Ja … niin edelleen. Btw – olen henkilökohtaisesti täysin allerginen ilmaisuille ‘johdon tuki’, ‘ymmärtää IT:n merkityksen’ jne. Asiat joilla on merkitystä ovat tärkeitä. Piste. Ja tärkeille asioille on aina aikaa. Kaikki lauseet joissa kysytään ‘miten IT:n saa johdon agendalle’ saavat minut poistamaan varmistimen.

Joka tapauksessa sähköiset palvelukanavat ja prosessit ovat nostaneet tietotekniikan merkityksen aivan uudelle tasolle. Ja laskeneet organisaationa tietohallinnon merkityksen alemmas kuin koskaan aiemmin.

Täh? Mites tässä nyt näin kävi?

Tässä on se jännä ilmiö. Kun sähköiset kanavat ovat nykyään täysin välttämättömiä ovat ne muodostuneet yritykselle elämän ja kuoleman kysymykseksi. Jos sähköisen ajanvarauksen kautta tulee 50% asiakkaista on todella tärkeää että se toimii. Ja silloin sitä soppaa sekoittamaan ilmaantuu koko yrityksen väki.

Tietohallinnon monopoli katosi

Kuka vei tietohallinnon juuston? Lopulta kaikki on aivan johdonmukaista. Koska IT:llä on vihdoinkin ‘merkitystä’ osallistuvat kaikki säätämiseen. Kukin oman alueensa ja osaamisensa mukaan. Tämä on luonut aivan uuden maailman. Jossa:

  • Tietotekniikka ei enää ole Tietohallinnon omaisuutta
  • Tietotekniikkaa on kaikessa
  • Yritys joka tuottaa IT-perustaisia palveluita on IT-yritys
  • koko henkilökunta on töissä ‘Tietohallinnossa’

Pelottavaa, vai mitä? Tiesitkö sinä olevasi töissä ‘tietohallinnossa’? Et välttämättä halunnut sitä, mutta elämä on. Et ehkä ole töissä tietohallinnossa, mutta olet speksaamassa IT-juttuja.

Mutta ei tässä kaikki…

Kaikessa tässä on pieni pulma. Tyypillisen konttorinkuluttajan osaaminen tietotekniikasta ja sen nivomisesta palveluprosesseihin (kutsutaan sitä vaikka muoti-ilmaisulla palvelumuotoilu..) on aika kapeaa. Ja se näkyy. Useamman kerran olen päässyt näkemään aivan hämmentäviä sohlauksia. Varsinkin jos ihminen jonka työelämän parasta-ennen-leima on mennyt vanhaksi ryhtyy teutaroimaan sellaisten asioiden kanssa joista hänellä ei ole mitään hajuakaan. Epämukavuusalueelle meneminen aiheuttaa epävarmuutta jota kompensoidaan primitiivireaktioilla. Jokainen projekti kaipaa peukalonjäljen jättäjän. Todennäköisesti kaikki IT/DIGI-toimijat tuntevat tämän ilmiön.

Käytännössä ei ole reilua, eikä perusteltua vaatia kaikilta työntekijöiltä korkeaa osaamista. Mutta perustaso on pakko olla. Rekryperusteina pitää olla oman alueen osaamisen lisäksi perustiedot sähköisten palveluiden ja prosessien maailmasta. Eikä haittaa osata ihan konttoritekniikan perusjuttuja. Pari päivää sitten autoin jälleen yhden keski-ikäisen johtajan liittämään läppärin tykkiin. Jep…. joskus ne IT-jutut on vaikeita.

Ja aivan samalla tavalla tietohallinnon väen on osattava sen palvelumuotoilun perusteet sähköisten palvelujen perspektiivistä. Ja vähän enemmän.

Kaikki palaa kommunikointiin

Jotta homma rokkaisi tarvitaan yrityksessä ainakin pari juttua:

  1. Palveluiden kehittämisen, jakelun, myymisen ja markkinoinnin syvällistä osaamista
  2. Tietotekniikan syvällistä osaamista
  3. Em. joukkioiden on osattava kommunikoida keskenään

Tuo kommunikointi on se olennainen juttu. Auttaa jos kummallakin se perusymmärrys toisesta. Ja kommunikoinnin kautta ymmärretään ne yhteiset tavoitteet. Ja päästään niihin. Ei tämäkään juttu ole sen vaikeampaa. Kummankin osapuolen pitää osata toisen kieltä. On ihan aikuisten oikeasti tärkeää hankkia syvällistä osaamista, keskiarvo saa aikaiseksi keskiarvon. Tuntuu kivalta, mutta ikävä kyllä keskiarvolla päästään hyvälle pronssitilalle.

Bottomline

Älä palkkaa nörttiä joka ei osaa kertoa mitä tekee ja markkinointihemmoa joka ei osaa kytkeä tykkiä läppäriin. Ja kummankin pitää osata jutella kaverinsa kanssa. Käytä tässäkin maalaisjärkeä. Älä etsi keskiarvoa, etsi kovaa osaamista joka osaa kommunikoida.

{ Comments are closed }

Kauhun tasapaino ja miksi sitä pitäisi välttää?

by Tuootal on 26.10.2013

Kirjoitin viime viikolla ajatuksia siitä, miksi kannattaa käyttää pieniä IT/Digi-toimijoita projekteissa jotka edellyttävät edelläkävijyyttä ja erottumista. Sain rutkasti palautetta ja suurin osa palautteesta oli varsin mukavaa. Kiitos siitä. Mutta muutama kommentti sai minut miettimään. Olisi ehkä sittenkin pitänyt kirjoittaa vielä pari riviä enemmän. Ajattelin että eihän kukaan itsestäänselvyyksiä halua lukea, mutta näemmä.. näemmä.. Otetaanpa siis pieni kertaus. Jotta ymmärrät mistä tässä on puhe kannattaa vilkaista kirjoitelma, löydät sen täältä.

Kommentit joita en käsittänyt olivat mallia ‘helppoahan sitä on ison asiakkaan rutistaa pieni toimittaja ja pakottaa tekemään mitä ylivoimainen asiakas haluaa’. Siis haloo? Mitä mahtaa asua kommentin kirjoittajan aivokopassa? Se pointti pienen käyttämisessä oli saada teetettyä jotain sellaista millä erottuu kilpailijoista. Joka siis jo määritelmänsä mukaisesti on sellaista mitä itse et osaa piirtää fläpille. Paino sillä, että ‘mitä itse et osaa piirtää fläpille’.

Isolla ja pienellä on iso ero

Se mikä jäi lukijan itsensä ymmärrettäväksi oli se, että erilaisia toimittajia pitää johtaa eri tavalla. Pientä toimijaa pitää ohjata niin, että ne vahvuudet joita siltä haetaan pääsevät esille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että toimittajalle pitää antaa liikkumavaraa projektissa. Jos haluat jotain uutta, sinun pitää antaa toimittajan keksiä jotain uutta.

Ostetettaessa tiukasti määriteltyä kokonaisuutta isolta toimittajalta on prosessi toisenlainen. Silloin kannattaa edetä normaalilla määritys-tarjouspyyntö-tarjous-sopimus-projekti-tarkennus-jne jne. reitillä. Tylsää, mutta useimmiten ennustettavaa. Käytännössä tätä mallia käytetään reaalimaailmassa niissäkin tilanteissa, joissa varsinainen systeemityö tehdään iteratiivisella tai sitä muistuttavalla tavalla. Isot projektit kannattaa AINA pilkkoa pieniksi vaiheiksi tai vähintäänkin virstanpylväillä erottaa eri kokonaisuudet. Ja isoista jutuista joudut kuitenkin tekemään sopimukset joissa on jonkinlainen toimituskokonaisuuden kuvaus. Jolloin jokaisessa projektissa päädytään jonkinasteiseen vesiputousmalliin, vaikka kuinka tekisi kipeää.

Projektinjohtoon tulen palaamaan projektinjohtoon myöhemmin. Se on niin tärkeä alue, että se ansaitsee oman kirjoituskokonaisuuden. Stay tuned (tai voihan sitä subscribe-nappulaakin käyttää).

Kauhun tasapaino on pahasta

Tässä päästäänkin sitten siihen pihviin. Pienen toimittajan kanssa pitää löytää sellainen toimintamalli jossa pienen edut pääsevät esille. Se tarkoittaa sitä, että sinun, asiakkaan, ei pidä kuristaa toimittajaa johonkin tiettyyn muottiin. Alunperinkin halusit jotain uutta. Jos ostat pieneltä samalla tapaa kuin mastodontilta et saa mitään uutta. Saat pienen mastodontin. Et voittanut.

Tärkeintä tässä on se, että kummankin osapuolen pitää päästä voittamaan. Ja jos pakotat pienen toimimaan kuin ison et voita. Ja ei yleensä pienikään. Eli ajattelemasi hieno win-win-asetelma muuttuu lose-lose:ksi. Tässä on mukana myös vanha viisaus vallan ja vastuun suhteesta. Jos kumppanilla ei ole valtaa, ei ole heillä myöskään vastuuta.

Ihan konkreettisesti kannattaa ainakin harkita seuraavia keinoja:

  • Anna kumppanille liikkumavaraa, odota heiltä omatoimisuutta
  • Toteumaperustainen veloitus tai sitten tavoitehinta (+ porkkanat)
  • Älä speksaa projektia tiukasti, anna toimittajan loistaa
  • Projektipalkkiot, sidottuna johonkin asiaan jota tavoittelet (näkyvyys, nopeus, …)
  • Tarjoa koko koneistosi tuki projektin tuloksien levittämiseen julkisuuteen
  • Referenssioikeus, toki tekstit tarkistaen kuten yleensä

Jos et edelläolevaa listaa ymmärrä, niin älä murehdi, kysy kokeneemmalta kaveriltasi. Aina kannattaa kysyä kaverilta. Kannattaa lisäksi muistaa se edellisen kirjoitelman huomio projektien pitämisestä pienenä. Tässäkin tilanteessa kannattaa varautua mahdolliseen epäonnistumiseen. Joten jotta et saa pahasti näpeillesi kannattaa pitää epäonnistuminen pienenä.

Bottomline

Anna pienelle toimittajalle liikkumavaraa, hyödynnä niitä hyviä ideoita ja apinan raivoa ongelmanratkaisussa. Vältä kauhun tasapainoa, sinulle riittää hyvin pelkkä tasapaino. Ja ihan oikeasti kannattaa käyttää sitä maalaisjärkeä.

{ Comments are closed }

Tabletit työelämässä, miksi homma ei rokkaa?

by Tuootal on 22.10.2013

Tableteista on ollut viime vuosina paljon puhetta ja kotikäytössä ne ovat lyöneet itsensä totaalisesti läpi. Mutta työelämässä homma ei ole edennyt ollenkaan samaa vauhtia. Miksi? Onko vikana tylsä CIO, tarkka CEO vai nuuka CFO. Vai CTO joka ei vaan ymmärrä? Oikeasti ei kukaan edellisistä.

Minulla oli ilo ja kunnia osallistua Microsoftin uuden Surface-malliston Suomen julkistustilaisuuteen 21.10.2013. Tunnelma oli katossa, esittelijät osaavia ja mikä tärkeintä uudistetut tabletit olivat hienoja. Jopa niinkin paljon että teki mieli painaa vertauskuvallista ‘siirrä ostoskoriin’-nappulaa.

Tilaisuus nosti mieleeni koko joukon viime vuosien tablettipilotteja. Olen ollut näitä näkemässä eri yhteyksissä. Aikuisten oikeasti fanitan tabletin liikkuvuutta ja useimpien sovellusten käytettävyyttä. Useimmat pilotit ovat olleet teknisellä tasolla onnistuneita. Siis tabletit ovat oikeasti toimivia, mutta .. mutta. Jotain on jäänyt uupumaan. Lähes kaikki pilotit ovat päätyneet siihen että viattomat koekaniinit (ne jotka siis tekevät ihan oikeaa työtä) ovat tiedustelleet että saisiko tähän näppäimistön?

Näppäimistön?

Häh? Siis näppäimistön? Tabletti jossa on näppäimistö on jonkinlainen tabletin antiteesi. Kun koko tabletin perusidea pyörii litteän laudan jossa ei ole näppäimistöä ympärillä niin miksi käyttäjät sitten haluavat sen? Tyypillisesti syynä on se, että työntekijät tarvitsevat näppäimistöä työn tekemiseen. Ja se taas johtuu siitä, että tabletin kautta pyöritetään sitä vanhahtavaa ERP:iä (tai muuta toiminnanohjausjärjestelmää tms.) joka on suunniteltu näppäimistö-hiiri-näyttö-aikakaudella. Ja siinä ei ole mitään peruspahaa, aika vaan on mennyt eteenpäin ja jos tänään vastaavia juttuja rakennettaisiin tehtäisiin ne todennäköisesti toisin.

Jotta tabletit pääsisivät oikeasti yleistymään tarvitaan uuden sukupolven yritysohjelmistoja. Niitä joissa sekä käyttöliittymä on oikeasti tablettiyhteensopiva. Muutamia wannabe-tabletti-sovelluksia käyttäneenä voin vakuuttaa että pelkkä pintaremppa ei riitä. Elviskään ei käytä jouhevasti hiiren kakkosnäppäin-alasvetovalikko-hässäköitä jotka on tunkattu muka-tablet-käyttöön. Ei onnistu, varsinkaan jos käyttäjällä sattuu olemaan kiire. Ja ajatus siitä, että käyttäjä retuuttaa mukana tablettia+irtonäppäimistöä ja juostessaan toimipaikan käytäviä kirjoittelisi näppärästi on kuollut. Ihan oikeasti kuollut, ei edes zombi.

Kannattaisin ihan vilpittömästi yrityssovellusten tekijöitä ottamaan lusikan kauniseen käteen ja yhdessä tablettikauppiaiden kanssa miettimään sitä käytettävyyttä. Ei se kirpaise kuin kerran. Se, että kuolet hitaasti pois markkinoilta kirpaisee paljon enemmän.

Tätä miettiessä kannattaa lukea toinen kirjoitelmani mobiilistrategiasta. Se sivuaa asiaa toisesta kulmasta.

Raha

Ja sitten se toinen juttu.  Yrityksissä yleensä ollaan aika maanläheisiä. Jos työntekijä tarvitsee läppärin on hänelle sellainen hankittava. Se maksaa kanavasta, mallista, käyttötarpeesta jne. riippuen jotain 500-1500 eur välillä. Ja lisenssit päälle. Tämä tottakai olettaen, että läppäri on välttämätön. On vielä paljon sellaista työtä josta selvitään hyvin pöytäkoneella. Ihan oikeasti näitäkin on vielä reaalimaailmassa.

Tabletti tuo tähän oman ongelmansa. Jos tabletti ei korvaa sitä läppäriä tulee edellisen hintalapun päälle lisähinta tabletista (300-1000 eur). Ja eikä tässä kaikki, jos olet sössinyt EA-sopimuksesi ja sitonut MS-lisenssit laitteisiin tulee Microsoftin suunnasta lisähintaa toisesta toimistosovelluslisenssistä.

Ainoa reitti välttää tuplakustannukset on saada tabletti niin fiksuksi, että se oikeasti korvaa läppärin. Microsoftin uudet tabletit (siis ne Surface Pro 2-mallit) ovat askel oikeaan suuntaan. Näissä näkyi olevan telakointimahdollisuus kiinteine liitäntämahdollisuuksineen. Hienoa. Riittääkö tämä sinulle on sinun itsesi arvioitava. BYOD auttaa tässä, mutta vain jos työntekijä ottaa sen oman (= itse maksamansa) laitteen konttorille. Sitä ei aina tapahdu.

Korttipeli

Ja vielä viimeinen juttu joka terveydenhuollon maailmassa estää tehokkaasti tablettien leviämisen. Jotta terveyspalveluiden piirissä voisi käyttää tablettia pitää niihin saada sisäänrakennetuksi terveydenhuollon toimikortin (aka. Valvira-kortti) lukulaite. Ja ajatus siitä, että se liitetään USB-johdolla ei oikein toimi. Vaikka kuinka haluaisi olla optimisti. Jos tätä ei ole niin sitten … Velvoite toimikortin käyttöön reseptikeskuksen käytössä on kirjattu lakiin. Sitä on todella vaikea kiertää. Käytännössä mahdotonta. Ellei laki muutu.

Bottomline

Tableteissa on paljon hyvää (jota en tässä lähtenyt kertaamaan, lue Tietoviikkosi / ITviikkosi), mutta jotta siitä hyvästä pääsisi nauttimaan työympäristössä tarvitaan vielä muutama pikkujuttu. Kaikki asiat kehittyvät oikeaan suuntaan, mutta perille on vielä matkaa.

{ Comments are closed }

Pienet donkkaa tykimmin, ainakin verkkoratkaisuissa

by Tuootal on 20.10.2013

IT-alalla on paljon toimijoita. On isoja, pieniä, innokkaita, ei niin innokkaita jne. Tässä yhteydessä tarkoittaen IT/Media/Digi-alan palvelutoimittajia. Kaverit kyselee minulta viikottain millaisten toimittajien kanssa kannattaa asioida. Hommaan ei ole yksiselitteistä vastausta, käytännössä ainoa oikea vastaus on, että se riippuu. Ensinnäkin, siitä mitä olet ostamassa, mihin tarkoitukseen ja millaista yritystä itse edustat. Tämä tiivistelmä on jälleen kirjoitettu isohkon yrityksen CIO:n perspektiivistä.

Mitä haluat saavuttaa?

Kannattaa muistaa vanha IT-perustaisten palvelujen rakentamisen perusidea. Jos haluat erottua niin tee jotain muuta kuin kilpailijasi.  Ja kääntäen, jos haluat toimia todella tehokkaasti tee sitä mitä tehokkain kilpailijasi tekee mutta vielä tehokkaammin. Otetaan muutama esimerkki. Jos haluat rakentaa vaikkapa verkkosivun jolla pystyt hämmästyttämään asiakkaasi et varmaankaan kopioi sitä kilpailijoiltasi. Jos olisi tekemässä uutta sosiaalisen median ylivertaista superkurko-sivustoa et todennäköisesti kopioi Facebookkia. Sinun pitää haluta jotain erilaista. Ja sitten toisesta suunnasta, jos haluat rakentaa mahtavan tuotannonohjausjärjestelmän et todennäköisesti pysty kilpailemaan vaikkapa SAP:n kanssa (tähän olisi kyllä pakko lisätä että SAP:sta ollaan todella montaa mieltä, minäkin olen… mä epäilen että olen ollut vähän liian kauan alalla).

Ja tästä päästäänkin aiheeseen. Eli jos haluat jotain ainutkertaista, osta sieltä missä tehdään ainutkertaista. Varsinkin verkkoratkaisuissa. Jos haluat rakentaa palvelun joka erottuu ja syntyy nopeasti käytä sellaista taloa joka tekee niitä. Minun kokemukseni näissä on se, että mitä pienempi sitä parempi ja kääntäen mitä isompi sitä löysempi. Pieni, ketterä toimija panostaa hankkeeseen aivan eri tavalla kuin iso toimija. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että pienelle toimijalle Sinun merkityksesi on huomattavasti suurempi kuin isolle. Ison toimijan rattaissa se, että Sinä haluat jotain ainutkertaista muuttuu todennäköisesti pienehköksi projektiksi joka on yhtenä rivinä projektiportfolio-raportissa. Jos sielläkään. Harvassa ovat ne tapaukset joissa iso IT-toimija on saanut aikaiseksi edes keskinkertaisen verkkoratkaisun. Yleensä projekti karkaa käsistä ja kustannukset siirtyvät uudelle kymmenluvulle. Ja lopputulemana on tylsä, toimimaton kökkötraktori.

Pienet haluavat näkyvyyttä ja mikä sen parempi keino kuin isohkon toimijan kyljessä tehdä jotain ainutkertaista. Toki poikkeuksiakin on, minullekin on sattunut yksi pienempi toimija joka sössi projektinsa komeasti. Poikkeus kaiketi vahvistaa säännön ja todella monet kerrat minulla on ollut ilo seurata uskomatonta apinan raivoa jolla pieni toimittaja panee kaikkensa peliin saadakseen aikaiseksi sellaisia ratkaisuja jotka luovat jotain aivan uutta. Pieni toimija taas taivuttaa millaisen ratakiskon tahansa saadakseen Sinun referenssisi hyvään kuntoon. Jolloin Sinäkin hyödyt. Win-Win. Pieneen toimijaan liittyy riski, mutta jos pidät projektin pienenä ja pyrit lyhyisiin projekteihin joiden tuloksen ylläpitoa voit ostaa monelta toimijalta selviät tästäkin. Muista toki, että sopimusteknisesti pitää varautua siihen tilanteeseen, että ratkaisun ylläpito on siirrettävä toisaalle. Ystävällinen lakimies auttaa tässäkin.

Sitten on vielä pakko lisätä yksi juttu joka ei ole aivan poliittisesti korrekti. Ihmiset on erilaisia. Iso toimija saattaa tuntua työntekijälle turvallisemmalta ja siten houkutella turvallisuusorientoituvia asiantuntijoita. Ja kääntäen pieni toimija taas voi houkutella ihmisiä jotka ovat kykeneviä ottamaan riskejä. Ja tämä on oikeasti hyvä juttu. Tämä johtaa siihen, että hyvällä tuurilla pienen toimijan tuotos on kunnianhimoisempi kuin ison toimijan. Jonka ihmiset pelaavat varman päälle ja välttävät turhia riskejä. Kannattaa kuitenkin muistaa että pienellä toimijalla ylikorostuu yhden ihmisen osaaminen.

Mitä olet ostamassa ja mihin?

Sitten siitä, että mitä ostat. Jos haluat ostaa sellaista palvelua jossa vakaus ja tasainen kehittyminen ratkaisee niin älä valitse pientä toimijaa. Äläkä edes keskisuurta. Tämä pätee varsinkin silloin kun haetaan perus-perus-palveluja. Kuten ERP:t, teleoperaattoripalvelut jne jne. Näissä pienen tai keskisuuren toimijan kituminen herättää vain myötähäpeää. Näissä jyrää se, että toimijan pitää pystyä investoimaan perustoimintaan sekä kehittämään ratkaisuja joilla kokonaisuutta voi hallinnoida. Pienellä operaattorilla ei ole mitään lisäarvoa jolla se voisi tarjota 10Mb yhteyden paremmin kuin isompi. Pieni operaattori todennäköisesti ei pysty tarjoamaan raportointia tai palvelunhallintaa. Ja pahimmillaan toimittaja kellahtaa konkurssiin kun riittävän iso joukko asiakkaita lähtee pois jättäen investoinnit hyödyttömiksi. Minulle on sattunut matkan varrelle mm. tapaus jossa toimitettiin pienehkön ohjelmistotoimitajan ERP-ratkaisua. Toimittaja oli mennyt konkurssiin jo kahdesti projektin kuluessa ja kolmas konkka häämötti. Onnetonta kitumista. Onneksi siihenkin löytyi ratkaisu. Tosin ratkaisuun ei sisältynyt alkuperäistä toimittajaa. Kaikki arvat eivät voita.

Bottomline

Osta pieneltä, innostuneelta talolta pieniä, erottautumista tukevia ratkaisuja. Ja toisinpäin, isoilta vakautta ja pitkän kaaren kehittämistä.

Jk. Kaikessa, aina ja kaikkialla kannattaa aina kysyä kaverilta. Voit saada hyviä ideoita innostavista toimijoista. Hyvää tarinaa onnistuneesta projektista on ilo kertoa eteenpäin ja kysyvä ei yleensä tieltä eksy.

Jk2. Kirjoitin tähän juttuun jatko-osan.

{ Comments are closed }

Myymisestä, jälleen…

by Tuootal on 14.10.2013


Olen jo pariin kertaan kirjoittanut myymisen jalosta taidosta (kts. vaikka tämä ja tämä). Tai oikeastaan sen puutteesta. Kun on myymisen kohteena pääsee aivan liian usein kokemaan sellaista myymisen taitoa että siitä tekee mieli kertoa muillekin. Alla on tiivistelmä eräästä intomielisestä myyntipuhelusta jonka kohteeksi pääsin perjantaina. Soittaja oli tavoitellut jo lukuisia kertoja ja aloin epäillä että hänellä olisi jotain ihan oikeaa asiaa.

reiska : Mitenkäs päivä on mennyt ja puhunko IT-asioista päättävän tahon kanssa?
minä : Jep, tässä sitä ollaan
reiska : Meillä ACNE Oy:ssä ollaan panostettu SAP-ratkaisujen kehittämiseen ja niiden raportointiratkaisujen tuottamiseen kriittisiin liiketoimintatarpeisiin ja niiden täyttämiseen koska ne on tosi tärkeitä varsinkin teidänkaltaisille alan ammattilaisille joiden aika on tosi tärkeää ja <blaah blaah> ja siksi me haluttaisiin tavata teidät.
minä : Jaa, meillä ei ole SAP-ratkaisuja käytössä
reiska : Hmm.. No ei se haittaa, meidän ratkaisuja voidaan käyttää myös muidenkin ERP:ien kanssa koska ne on tärkeitä <blaah blaah> tavata teidät?
minä : Jaa, ei meillä ole oikeastaan ERP:iäkään. Me ollaan terveyspalveluyritys. Me käytetään potilastietojärjestelmiä.
reiska : No okei, voitaisiinko <blaah blaah> me siltikin tavata teidät? Me voitaisiin keksiä mitä meillä olisi tarjottavana teille?
minä : Ei, koska keskustelu ei voi oikeastaan johtaa mihinkään. Hyvää jatkoa.

Mikäköhän näissä on vikana? Luulisi että tämäkin sankari olisi ymmärtänyt ottaa selvää kohteensa muutamasta parametristä:

  1. toimiala
  2. emme käytä SAP:ia
  3. meillä on raportointijärjestelmä johon olemme tyytyväisiä

Kaikki nuo  jutut olisivat olleet löydettävissä aika helposti minuutin googlaamisella. Mutta enemmän minua jäi vaivaamaan se, että hän ei ollut selvästikään ymmärtänyt myymäänsä palvelua. Luulen tuntevani SAP:n ainakin pintapuolisesti. Uskoisin, että jos ACNE Oy on keskittynyt myymään SAP-ratkaisujen raportointipalveluita ei silloin kannata vaihtaa sanoman kärkeä melkein kesken lausetta ja vielä luulla että asiakas uskoo osaamiseenne.

Esittäisin kainon toiveen myyntijohtajille. Ennenkuin otatte yritysrekistereistä soittolistoja tietohallintojohtajille miettikää pari juttua:

  • Mitä myytte? Onko ratkaisu sellainen, että se voisi kiinnostaa.  Pelkkä ‘me tehdään raportointia’ ei lämmitä. Ihan oikeasti pitää olla jotain joka kiinnostaa.
  • Kenelle myytte? Onko asiakas sellainen, että voisi edes teoriassa olla kiinnostunut ratkaisusta? Tai että asiakkaan toimialalla voidaan yleensä käyttää tarjoamaasi ratkaisua?
  • Voiko asiakas edes teoriassa ostaa ratkaisun? Onko asiakas ostanut jo myymääsi vastaavaa palvelua? Tai tehnyt äsken sopimuksen samasta jutusta? Google on ystäväsi.
  • Millä tavalla myytte? Onko myyntikoneenne valmennettu niin, että kauppa yleensä voi syntyä? Onko sen kärki sellainen, että soittaja osaa selittää sen edes auttavasti? Tai edes tietää suunnilleen mistä puhuu?

Yleensäkin kannattaa kokeilla harjoittelua ja valmennusta. Vaikka ihan malliin ‘kokeillaans nyt jos sä vaikka soittaisit mulle’?

Ostaisitko itse ACNE Oy:n raportointipalveluita?

{ Comments are closed }

ITIL ei toimi aina

by Tuootal on 12.10.2013

Viime aikoina olen kuullut yhä enemmän kommentteja siitä, että ITIL haisee pahalta. Eli siis että se ei toimi, aiheuttaa byrokratiaa, tehottomuutta ja johtaa kiukkuisiin asiakkaisiin.  Oikeasti tilanne ei ole noin paha.

Ensiksi taustaa, olen historiassani aktiivisesti tuonut ITIL:iä muutamaan paikkaan. Esimerkiksi kehittämässä Suomen ensimmäistä ITIL-sertifioitua IT-palvelutuotantoa. Eli tiedän suunnilleen mistä puhun.

ITIL:n ongelma on siinä, että sen käytön laajeneminen on tuonut siihen epämiellyttäviä lieveilmiöitä. Otetaanpa aluksi pari askelta taaksepäin. ITIL on kehitetty 1980-luvun englannissa isojen valtiollisten palvelukeskusten ohjausmalliksi. Siitä on tuotu lukuisia uusia versioita, se on kehittynyt ja sen ympärille on syntynyt oma innostuneiden ihmisten kerho. Mutta edelleenkin se on pohjimmiltaan prosessimalli. Ja aika raskas sellainen.

ITIL on erinomainen prosessikehikko isojen toimijoiden ohjausongelmiin. Niissä se toimii hyvin, koska iso talo tarvitsee isojen volyymien vaatiman prosessin vakioinnin ja ohjattavuuden edellyttämän palvelupyyntöjen normittamisen. Ongelmat alkavat kun ITIL:ä otetaan käyttöön pienissä yrityksissä. Kun pienessä talossa koko palveluorganisaation voi koota yhteen huoneeseen tulee ITIL:n vaatimasta laatikkoleikistä kuorma. Se tuo pieneen organisaation prosessipakkopaitaa joka tuo toimintaan kankeutta ja hitautta. Se normittaa kielenkäyttöä, asiakkaan yhteydenotosta tulee (riippuen vähän implementoinnista) joko incident, problem tai joku muu vastaava ilmaisu. Onko asiakkaasi soitto sinulle häiriö, ongelma tai jotain muuta?

Tässä onkin se isoin pähkinä. Pienen toimijan vahvuus on nimenomaan pienuudessa. Siinä, että se osaa ratkaista ongelmia nopeasti, organisoida koko toiminta niin, että se ratkoo asiakkaan huolenaihetta. Eikä siis niin, että asiakkaan incident on kirjattu järjestelmään ja sitten seurantapalaverissa todetaan että siellä se keikkuu ratkaisemattomana.

Kaikessa kannattaa muistaa se, miksi hommaa tehdään. Liian raskaan ja kankean prosessin tuominen organisaatioon ei palvele sitä tavoitetta mitä varten organisaatio on olemassa. Pienen toimijan vahvuudet hukkuvat ylimääräiseen kohinaan. Ja pahimmassa tapauksessa organisaation ITIL-uskovainen vetäjä ihmettelee että mikä on vikana, kun prosessi mittareiden mukaan toimii mutta asiakkaat ovat tyytymättömiä. Pohjimmiltaan kaikki ismit ovat vaarallisia jos ne peittävät perusasiat ja maalaisjärjen. Kannattaa myös muistaa, että hyväkin prosessimalli on helppo sössiä ammattitaidottomalla johtamisella. Ja vastaavasti huonon (tai olemattoman) prosessin talo voi palvella asiakastaan erinomaisesti. ITIL on hyvä renki mutta huono isäntä.

ITIL on tässä kontekstissa ‘syytön’. Se toimii hyvin, kuten on aina toiminut. Mutta ongelma syntyy, jos sitä tungetaan väärän paikkaan. Jos haluaa saada pieneen organisaatioon seurattavuutta kannattaa tutustua ITIL:iin ja ottaa siitä inspiraatiota ja mahdollisesti joitain osia.  Mieti juttu asiakkaan, älä intomielisen ITIL-konsultin kannalta.

Bottomline : käytä maalaisjärkeä ja keskity asiakkaan yhteydenottoihin, älä pelaa prosessilaatikkoleikkiä jos asiakas ei sitä tarvitse. Olennaisinta on se, että asiakas saa sen palvelun mitä tarvitsee, ei se miten temppu tehdään.

{ Comments are closed }

Paha BYOD – paljon puhetta, vähän villoja

by Tuootal on 06.10.2013

Lomien jälkeen näyttää jälleen nostaneen päätään  BYOD-kirjoittelu, jonka ytimenä tuntuu olevan se, että BYOD on pahasta. Ja se paha ilmenee monessa muodossa.  Käyttäjät valittavat, kustannukset räjähtävät (jopa 48%..), tietoturva vuotaa, CIO:n rooli rapistuu jne jne.

Näitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä kirjoituksien tarkoitusperiä. Ymmärrän täysin sen, että konsultit  haluavat myydä palveluita. CIO:t pelotellaan hankkimaan ratkaisuja joilla BYOD-käyttäjä pakotetaan tyhmentämään älypuhelimensa. Tapasin vähän aikaa sitten konsultin joka kehui saaneensa yleisimmät älypuhelimet sellaiseen tilaan, jossa käyttäjät eivät voi asentaa omia sovelluksia. Hienoa. Todella hienoa. Käyttäjät kiittävät! Kaiken tämän ymmärtää, kun halutaan myydä tarpeettomia palveluita ihmisille jotka eivät paremmasta tajua.  Mutta se ihmetyttää, että tämäntyyppistä pelottelua harrastavat myös tahot joiden arviointikykyyn olen oppinut luottamaan.

Toimin isohkon yrityksen CIO:na ja haluaisin kysyä: hyvät veljet ja sisaret, arvon kolleegat, oletteko te joukkohysterian uhreja?

Minun kokemukseni BYOD:sta ovat täysin toisenlaisia kuin artikkelien väitteet. Alkaen siitä, että vihaiset käyttäjät vaativat tukea omalle laitteelleen jota IT:n viaton tukihenkilö ei tunne. Tässä kannattaa muistaa pari reaalimaailman faktaa:

  • käyttäjä on valinnut sen laitteen itse ja joissain tapauksessa myös maksanut siitä. En ole tavannut sellaista käyttäjää joka ottaisi yhteyttä ja moittisi itse valitsemaansa laitetta vaatien sille poikkeavaa tukea.
  • oikeassa elämässä käyttäjien valinnat pyörivät todella pienessä joukossa mobiileja päätelaitteita. Käytännössä ne ovat Iphone, Ipad ja muutama Samsungin laite. Joskus jopa muutama Lumia. Jos IT ei näitä osaa tukea niin sitten kannattaa miettiä osaamisen ja tarpeiden kohtaamista jo vähän kauempaa.
  • mikä tekee sen yrityksen tuoman tollopuhelimen (erotuksena älypuhelimesta) turvallisemmaksi? Käyttäjän toiminta ovat kuitenkin ratkaisevia tietoturvan kannalta, ei se millä tavoin kapula on miinoitettu tarpeettomilla tyhmennysohjelmilla.
  • tuntemissani BYOD-tapauksissa kustannukset ovat romahtaneet, ei räjähtäneet. Tämä johtuu käytännössä siitä, että tuen tarve käyttäjän itse valitsemille laitteille on selkeästi pienempi kuin yrityksen tarjoamille. Voisi yleistää, että käyttäjän valitsemien laitteiden tukitarve on olematon.

Väitän aivan vakavissani, että suurin osa BYOD-kirjoittelusta on täyttä soopaa. Ja jokainen joka asiaa vähän laajemmin pohtii ymmärtää sen. Kaiken keskiössä on tapa jolla BYOD tuodaan yritykseen. Käyttäjille täytyy tehdä selväksi se, että jos valitset itse laitteen joudut tukemaan itse sitä. Ja jos valitset yrityksen laitteen sisältyy siihen tuki. Käyttäjille pitää myös määrittää joukko tietoturvallisen käytön perusasetuksia, kuten näyttölukitukset jne.

Uskon myös, että osan kirjoittelusta aiheuttaa se, että IT-organisaation rooli muuttuu BYOD:n myötä. IT-työläiset pelkäävät tilannetta jossa he eivät voi kontrolloida kaikkea ja sanella käyttäjille ratkaisuja.  Tätä ei voi kommentoida muuten kuin toteamalla, että tervetuloa tälle vuosisadalle.

{ Comments are closed }

Mobiilistrategiaa..

by Tuootal on 01.10.2013

Intouduin taas yhden innostuneen ihmisen kanssa debattiin. Hän oli sitä mieltä, että yrityksellä pitää olla mobiilistrategia jotta se voisi palvella asiakkaitansa. No, minä olin eri mieltä. Kyse on kylläkin semantiikasta. Väitän, että yrityksellä pitää olla strategia siitä miten se kohtaa asiakkaansa. Ja siinä pitäisi olla mietitty mitä palveluita asiakkaille tarjotaan, missä tilanteissa niitä käytetään ja miten niiden ulottuville päästään.

Ajatus siitä, että yrityksellä olisi strategia ja sitten mobiilistrategia on omituinen. Tämä on so-last-season-ajattelua. Vielä muutama vuosi sitten mobiiliratkaisut olivat outoja ja omituisia. Ja niiden aikaansaamista juhlittiin ja kuunneltiin Googlen seminaaripuheenvuoroja joissa kerrottiin että ‘mobiiliselaaminen on kasvanut 180%’. Jee! Mahtavaa. Kun lähtötilanne on 1% ja siihen tulee 180% on sen jälkeen tuloksena numero joka on vieläkin aika pieni. Ja se, että mobiiliprojektit olivat omituisia ja erikoisia oli tavallaan hienoa.

Mutta kaikki tämä on aikaa entistä. Nykyään ‘mobiiliprojektit’ ovat harvinaisia. Projektit joissa on mukana ‘mobiilikomponentti’ kaiken muun lisäksi ovat yleisiä. Käytännössä kaikki projektit tehdään niin, että ratkaisut toimivat sekä verkossa, mobiilissa että muilla kanavilla. Mitkä sitten parhaiten toteuttavat sitä asiakkaan kohtaamisen strategiaa. Jos vielä jotain muuta tekee on hän jäänyt junasta. Erillisten mobiiliprojektien aika meni jo. ‘Mobiiliselaamisen’ käsite on myöskin aikansa elänyt. Maailmassa jossa on mobiilisovelluksia (tarkoittaen appseja yms.) ja kaikenlaisia mobiili-integroituja-palveluita on käsite selaaminen onneton. Verkon kautta tapahtuvien asiakaskohtaamisista tapahtuu mobiilipäätelaitteiden kautta n. 23%. Tuo numero on eräästä kuluttaja-intensiivisestä palvelusta ja se kasvaa koko ajan. Se on viisinkertaistunut vuodessa.

Mobiili ei enää ole saari.

Olin viime talvena puhumassa eräässä mobiilipalveluseminaarissa. Seminaarin jälkeen tuli yksi kuulijoista juttelemaan. Hän kertoi, että olin pelastanut hänet tekemästä ‘Iphone-strategiaa’ työpaikallansa. Taisin tehdä päivän hyvän työn.

{ Comments are closed }